Miten metsäammattilaisen tulisi toimia tilanteessa, jossa metsänomistajan tavoitteet ja kohteen mahdollisuudet avaavat useita vaihtoehtoja? Metsänhoidon suositukset ovat ammattilaiselle hyvä työkalupakki, mutta niiden soveltaminen arjessa vaatii tilannekohtaista harkintaa, kokonaisuuden arviointia ja kykyä tunnistaa metsänomistajien erilaiset tavoitteet ja motivaatiotekijät. Metsäntuntijat-podcastissa Tapion metsänhoidon asiantuntija Jaakko Hätinen, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomen erityisasiantuntija Timo Hannonen ja Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo keskustelevat siitä, millaista osaamista metsänomistajien neuvonta edellyttää nyt ja tulevaisuudessa. Kuuntele jakso Spotifyssa!

Tämä podcast-jakso on osa metsänhoidon suositusten teemasarjaa. Metsänhoidon suositukset kokoavat tutkitun tiedon ja parhaat käytännöt, joista metsänomistaja voi valita itselleen sopivat tavat hoitaa ja käyttää metsää. Tapio Oy koordinoi metsänhoidon suositusten valmistelua ja ylläpitoa maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.

Suomessa on yli 600 000 metsäomistajaa, joiden taustat, tietotaso metsänhoidosta sekä omalle metsälle asetetut tavoitteet vaihtelevat. Tällaisessa tilanteessa metsäammattilaisten rooli neuvonnassa korostuu. Ammattilaisiin luotetaan, ja heiltä odotetaan ajantasaista tietoa, kokemukseen perustuvaa näkemystä sekä kykyä arvioida, millaiset ratkaisut käytännön metsänhoidossa toimivat ja mitkä eivät.

Timo Hannosen kokemuksen mukaan työ sujuu usein parhaiten, kun metsässä liikutaan yhdessä metsänomistajan kanssa, mutta toimivia asiakassuhteita syntyy myös puhelimitse ja sähköpostitse. Olennaista ei ole asiointitapa vaan luottamus.

Metsänomistajat ovat kiinnostuneita yhä monipuolisemmista asiantuntijapalveluista, ja esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten tarjoama palveluvalikoima on laajentunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Perinteisten metsänhoitotöiden ja puukaupan rinnalle on noussut muun muassa vapaaehtoiseen suojeluun liittyviä palveluja sekä ympäristötukeen liittyvää neuvontaa ja asiantuntijatyötä.

Metsänomistajien tavoitteiden ja tietotason vaihtelevuus tekee neuvontatyöstä myös hyvin vaihtelevaa. Jokainen palvelutilanne on omanlaisensa kokonaisuus, jossa omistajan arvot, osaaminen ja metsätilan ominaisuudet muovaavat tarjottuja ratkaisuja.

Usein kyse ei ole joko–tai-valinnoista, vaan erilaisia tavoitteita voidaan yhdistää. Hannonen muistuttaa, että sama metsänomistaja voi painottaa metsien taloudellista tuottoa ja hyödyntää vapaaehtoista suojelua. Nämä tavoitteet eivät yleensä sulje toisiaan pois, vaan niitä voidaan sovittaa yhteen.

”Omistajan tavoitteiden selvitys on myös edellytys sille, että metsänhoidon suositusten tarjoamaa keinovalikoimaa voidaan hyödyntää käytännön neuvontatyössä”, täydentää Lauri Saaristo.

Ilman vaihtoehtoja ei synny valintoja

Mitä vastata, kun metsänomistaja kysyy suoraan: mitä tekisit omassa metsässäsi? Tilanne voi olla tuttu monelle asiantuntijalle, jos metsänomistaja ei osaa päättää, mitä haluaa tehdä. Hannosen mielestä ammattilainen voi hyödyntää myös omaa metsänomistajakokemusta, ja siitä on usein apua käytännön neuvontatilanteissa.

Asiantuntijan on kuitenkin hyvä tuoda esiin, millaisista tavoitteista oma näkemys kumpuaa. Taloudellisia tavoitteita painottava ratkaisu voi olla erilainen kuin luonnon monimuotoisuutta korostava vaihtoehto, ja tämän eron sanoittaminen auttaa metsänomistajaa hahmottamaan valintojaan. Metsänhoidon suositukset tarjoavat tähän tietoa eri tavoitteisiin sopivista vaihtoehdoista. Vaihtoehtojen tarjoaminen on tärkeää, jotta metsänomistaja tulee tietoiseksi eri mahdollisuuksista.

Asiantuntijan on toisaalta tehtävä myös valintoja. Metsänhoidon suositukset tarjoavat laajan keinovalikoiman, mutta neuvonnassa ei ole tarkoituksenmukaista käydä läpi kaikkia vaihtoehtoja. Keskeistä on kuunnella asiakasta ja tunnistaa tilanteeseen sopivat ratkaisut ja tuoda ne esiin ymmärrettävästi.

”Metsäammattilaisten olisi hyvä tuoda metsänomistajalle esiin myös sellaisia vaihtoehtoja, joita tämä ei välttämättä tule itse ajatelleeksi. Tämä on tärkeää myös siksi, että metsänhoidon suositusten mukaiset ratkaisut ja laajemmat tavoitteet, kuten monimuotoisuuden edistäminen talousmetsissä, voivat jäädä toteutumatta, jos vaihtoehtoja ei tuoda esiin”, Saaristo kommentoi.

”Vaihtoehtoja tarjottaessa on kuitenkin oltava realistinen. Asiantuntija suosittelee ensisijaisesti ratkaisuja, joiden toimivuuteen voidaan luottaa kyseisessä kohteessa. Vaihtoehtoja voi nostaa esiin, mutta niihin liittyvät riskit on kerrottava avoimesti, jotta metsänomistaja ymmärtää valintojensa vaikutukset”, Hannonen täydentää.

Metsäammattilaisen näkemystä tarvitaan myös tulevaisuudessa

Metsäammattilaisen rooli säilyy keskeisenä myös tulevaisuudessa. Neuvonnassa korostuu kyky kohdata asiakas, soveltaa ajantasaista tietoa ja tunnistaa tilanteeseen sopivat ratkaisut.

”Kaikki lähtee ihmisten kohtaamisesta. Ihminen on kuitenkin keskiössä”, Saaristo kiteyttää.

Osaamisen ylläpitäminen nousee keskeiseen rooliin myös jatkossa. Asiantuntijan on seurattava alan muutoksia ja pidettävä oma tietopohjansa ajan tasalla, mutta yhtä tärkeää on käytännön kokemus.

Hannonen komppaa Saaristoa ihmisten kohtaamisen merkityksestä ja korostaa maastotyön roolia: ”Sitä ei voi mikään korvata, että liikutaan metsässä ja nähdään omin silmin, mitä erilaisista metsänhoidon ratkaisuista seuraa.”

Metsänhoidon suositukset tarjoavat ammattilaisille työhön tukevan selkänojan, mutta niiden arvo syntyy siitä, miten niitä osataan soveltaa käytännössä. Kokemus metsän kehityksestä auttaa tunnistamaan, mitkä vaihtoehdot toimivat kulloinkin parhaiten.

Vaikka digitaaliset työkalut ja tekoäly kehittyvät, ne eivät korvaa maastossa tehtävää havainnointia. Metsän tuntemus syntyy käytännön työssä ja on keskeistä myös metsänhoidon suositusten soveltamisessa.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin uusin jakso Spotifyssa: Harkinnan paikka – metsänomistajan tavoitteet neuvonnan lähtökohtana