Mitä yhteistä on onnistuneella uudistushakkuulla ja kukoistavalla kimalaisyhdyskunnalla? Enemmän kuin uskoisi. Pölyttäjien huomioiminen ei tapahdu vain kukkakedoilla, vaan Suomen suurin, usein unohdettu mahdollisuus piilee metsissämme. Hyvä metsänhoito on parhaimmillaan myös tehokas pölyttäjäteko. Tapion Metsäntuntijat-podcastin jaksossa keskustellaan siitä, miten pölyttäjät voidaan huomioida metsänhoidossa. Aiheesta keskustelevat Tapion ympäristöasiantuntija Selma Salin ja asiakkuuspäällikkö Sini Miettinen sekä UPM:n biologi ja luonnonhoidon asiantuntija Miika Laihonen. Kuuntele jakso Spotifyssa!

Miten pölyttäjät sitten liittyvät metsiin? Kun puhutaan pölyttäjäkadosta tai pölyttäjien huomioimisesta, ajatukset suuntautuvat helposti kukkiviin niittyihin, maatalousympäristöihin ja kotipihoihin. Suomen maapinta-alasta kuitenkin noin 70 prosenttia on metsää, joten juuri metsillä ja niiden hoidolla on merkittävä rooli pölyttäjien elinympäristöjen turvaamisessa.

Vaikka pölyttäjäkadosta puhutaan usein maatalouden ongelmana, Suomen metsissä elää valtava määrä pölyttäjiä. Myös monet maatalousympäristöjen pölyttäjät hyödyntävät metsiä toissijaisina elinympäristöinään. Pölyttäjille erityisen tärkeitä ovat metsien aukkopaikat sekä reunavyöhykkeet, jotka rajaavat avoimia alueita ja metsiä.

Pölyttäjien elinolosuhteita on viime vuosina edistetty näkyvästi. Muun muassa Salon ja Kuopion kaupunkien kanssa pölyttäjähankkeita toteuttanut Sini Miettinen kertoo, että Suomen kunnissa ja kaupungeissa on ollut käynnissä todellinen ”niittybuumi”, jonka myötä avoimien ja paahdeympäristöjen merkitys pölyttäjille on tunnistettu. Tämä on näkynyt konkreettisina toimenpiteinä eri puolilla maata.

Kuntien ja kaupunkien aktiivisuus on luonut pölyttäjille elintärkeitä aurinkoisia, lämpimiä ja avoimia elinympäristöjä. Miettinen kuitenkin huomauttaa, että samalla kun niittyihin on keskitytty, metsäisempien alueiden niiden potentiaali metsänhoidon ja luonnonhoidon keinoilla pölyttäjien tukemisessa on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle.

Miten pölyttäjien elinympäristöjä voidaan parantaa metsissä?

Kaupunkimetsät ovat usein pieniä, pirstaleisia ja täynnä reunavyöhykkeitä. Vaikka tällaiset kaupunkimetsät eivät sovi vanhan, sulkeutuneen metsän lajistolle, ne ovat täydellinen elinympäristö monille pölyttäjille, jotka kukoistavat valossa ja lämmössä. Miettinen kehottaakin kääntämään kaupunkimetsien näennäiset heikkoudet vahvuudeksi hoitamalla esimerkiksi reunavyöhykkeitä tietoisesti pölyttäjien hyväksi.

Miika Laihonen muistuttaa, ettei ole olemassa yhtä ainoaa toimenpidettä, joka auttaisi kaikkia pölyttäjiä. Pölyttäjähyönteisten joukko on monimuotoinen: toiset lajit tarvitsevat aurinkoisia paahdepaikkoja, kun taas toiset ovat riippuvaisia kosteasta lahopuusta.

Avain onnistumiseen on tunnistaa, mitä lajia tai lajiryhmää halutaan auttaa, ja selvittää sen erityisvaatimukset. Tiedon pohjalta voidaan toimenpiteet kohdentaa oikein. Esimerkiksi lahopuuta tarvitsevia lajeja autetaan jättämällä metsiin monipuolisesti erilaista lahopuuta ja tekopökkelöitä. Mitä vaihtelevampia rakennepiirteitä metsä tarjoaa, sitä rikkaampi on sen pölyttäjäkanta.

Pölyttäjien huomioiminen on mahdollista metsänkasvatuksen kaikissa vaiheissa, mutta keinot hieman vaihtelevat. Uudistushakkuun jälkeinen taimikkovaihe on otollisin aika ylläpitää valoa ja lämpöä vaativien lajien elinympäristöjä. Taimikon kasvaessa ja metsän sulkeutuessa näiden lajien olosuhteet heikkenevät. Metsään voidaan kuitenkin jättää tarkoituksella puustoltaan harvempia kohtia esimerkiksi kallioiden tai muiden karumpien laikkujen yhteyteen. Erityisen tärkeää on säästää taimikonhoidossa raitoja ja muita pajukasveja, jotka kukkivat aikaisin keväällä ja tarjoavat elintärkeää ravintoa esimerkiksi herääville kimalaiskuningattarille.

”Pölyttäjiä tukevat keinot ovat usein niitä samoja luonnonhoidon keinoja, joita talousmetsissä käytetään muutenkin”, kiteyttää Selma Salin.

Yksityisen metsänomistajan kannattaa olla itse aktiivinen ja kertoa metsäasiakasvastaavalle, mikäli haluaa huomioida pölyttäjiä metsänhoidossa. Esimerkiksi metsänhoidon suosituksista löytyy tietoa pölyttäjäystävällisestä luonnonhoidosta talousmetsissä.

Tunnistamisesta toteutukseen: konkreettisia tekoja pölyttäjien hyväksi

Pölyttäjien hyväksi tehdään jo paljon konkreettista työtä. Miettinen kertoo, että Tapio Palvelut Oy:n hankkeissa, kuten Kuopion Pölyttäjäparatiisi Pilpassa ja Salon Pölyttäjälinnassa, on avattu ja kunnostettu umpeenkasvaneita perinnebiotooppeja pölyttäjien näkökulmasta. Näissä monimuotoisissa kohteissa on hoidettu niin avoimia niittyjä, reunavyöhykkeitä kuin vanhoja hakamaametsiäkin pölyttäjille sopiviksi. Miettinen korostaa, että kertakunnostus ei riitä, vaan keskeistä on myös jatkuva hoito: Salossa elinympäristöjä ylläpidetään lampaiden ja lehmien laidunnuksella, kun taas Pilpassa jatketaan säännöllistä raivausta. Kunnostetut alueet tukevat samalla luonnon monimuotoisuutta yleisemmin ja tarjoavat virkistäytymismahdollisuuksia kuntalaisille.

Myös UPM on toteuttanut Tapio Palvelut Oy:n kanssa hankkeen, jossa pilotoitiin pölyttäjiä tukevaa uudistushakkuuta.

”Valitsimme ensin yhdessä hankkeeseen sopivan kohteen, jolle Tapion asiantuntijat suunnittelivat pölyttäjiä tukevat toimenpiteet ja tuottivat leimikonsuunnittelua tukevan raportin ja käytännön ohjeet, millä kriteereillä pölyttäjäystävällistä erikoishakkuuta voi lähteä monistamaan”, kertoo Laihonen.

Millainen metsä sitten sopii pölyttäjähakkuun kohteeksi? Laihosen mukaan kaiken perusta on olemassa olevien rakennepiirteiden tunnistaminen.

”Kohteella täytyy olla ylläpidettäviä tai lisättäviä rakennepiirteitä jo ennestään. Tälläkin kuviolla meillä oli monipuolista puustoa: pölyttäjille elintärkeitä, mettä tuottavia raitoja, muutama lehmus sekä haapaa. Siellä oli myös kuollutta puuta jo valmiiksi. Yhdessä osassa metsää oli tuulenkaatojen jäljiltä huomattava määrä lahopuuta kasassa. Tähän yhteyteen keskitimme säästöpuuryhmän, jotta saimme turvattua lahopuun jatkumon”, Laihonen selventää.

Suomi on paikkatietoaineistojen luvattu maa ja isompien metsäomaisuuksien omistajat voivatkin hyödyntää enenevissä määrin myös paikkatietoa pölyttäjäystävällisten kohteiden tunnistamiseksi metsissään.

”Paikkatietoanalyyseissa yhdistetään tietoa esimerkiksi maalajista, ilmansuunnista, kasvupaikkatyypistä, lehtipuuosuudesta kasvillisuudesta ja olemassa olevista arvokkaista luontokohteista. Näiden tietojen avulla voidaan tunnistaa metsästä kohteita, joissa pölyttäjiä suosivat metsän- ja luonnonhoidontoimenpiteet ovat perusteltuja”, Miettinen summaa.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin uusin jakso Spotifyssa: Pörinää metsiin – pölyttäjäteot osana metsänhoitoa

Tutustu pölyttäjäystävälliseen metsänhoitoon

• Pölyttäjäparatiisi Pilppa -luonnonhoitohanke toi valoa ja eloa Kuopion perinneympäristöille
• Pölymetsä-hankkeen opas ja muita käytännöllisiä materiaaleja pölyttäjien huomioimiseen talousmetsien käsittelyssä
• Salon Pölyttäjälinna -hanke edisti pölyttäjien elinolosuhteita ja talouskäytön ulkopuolella olevien viheralueiden luonnonhoitoa
• Metsänhoidon suositukset: Pölyttäjien suosiminen metsänhoidossa

Ota yhteyttä, niin kerromme lisää