Metsäntuntijat-podcast: Voiko vastuullisuudesta tulla Suomen seuraava kilpailuetu?

Ilmasto, hiili, luontovaikutukset ja vastuullisuus ovat nousseet yhä vahvemmin hinnan, laadun ja saatavuuden rinnalle metsäalan kilpailukykyä määrittäviksi tekijöiksi. Voisiko vastuullisuudesta tulla suomalaiselle metsäsektorille todellinen kilpailuetu? Metsäntuntijat-podcastin uudessa jaksossa Tapion asiakkuusjohtaja Eero Mikkolan vieraina ovat Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen ja Metsä Groupin johtava ilmasto- ja kiertotalousasiantuntija Maija Pohjakallio. Jaksossa pohditaan, miten puu pärjää kilpailussa muita materiaaleja vastaan ja mitä vastuullisuudelta tulevaisuudessa odotetaan. Kuuntele jakso Spotifyssa!

Jakso on tuotettu Tapion ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä osana Luken Puun Aika -verkostoa. Jakson on rahoittanut Metsämiesten Säätiö.

Ilmasto- ja luontokysymykset ovat nousseet viime vuosina yhä näkyvämmin osaksi julkista keskustelua. Yksi keskeinen syy on se, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset eivät ole enää vain ennusteita tulevaisuudesta, vaan ne näkyvät konkreettisesti ympärillämme. Pitkät kuivuusjaksot ja metsäpalot sekä jäätiköiden sulaminen ja sademetsien häviäminen ovat tuoneet maailmanlaajuiset ympäristöhaasteet lähemmäs ihmisten arkea.

”Se ei ole enää pelkästään puhetta ja ennustuksia, vaan me näemme vaikutukset. Ympäristökysymykset tulevat lähelle meidän jokaisen arkipäivää”, Ilkka Leinonen kuvaa.

Ympäristökysymysten kasvava merkitys näkyy myös siinä, mitä yrityksiltä ja niiden tuotteilta odotetaan. Vastuullisuudesta on Maija Pohjakallion mukaan tulossa yhä vahvemmin toiminnan perusedellytys. Asiakkaat haluavat ymmärtää tuotteiden ympäristövaikutuksia ja raaka-aineiden alkuperää sekä saada luotettavaa tietoa omien vastuullisuustavoitteidensa seuraamiseen. Myös kehittyvä lainsäädäntö lisää vaatimuksia. Joillakin markkinoilla vastuullisuuskriteerien täyttyminen voi olla jopa tarjouskilpailuun osallistumisen edellytys.

”Vastuullisuudesta on enenevästi tulossa toiminnan perusedellytys. Se ei ole mikään erillinen palikka, vaan kulkee läpi prosessin aina lopputuotteeseen saakka”, Pohjakallio kuvaa.

Pelkkä uusiutuvuus ei vielä tee puusta kilpailukykyistä

Puulla on materiaalina useita ominaisuuksia, jotka tukevat sen asemaa vähähiilisessä taloudessa. Leinonen nostaa esiin erityisesti uusiutuvuuden, fossiilisten materiaalien ja energian korvaamisen sekä mahdollisuuden sitoa hiiltä pitkäikäisiin puutuotteisiin.

Pohjakallion mukaan asiakkaiden kiinnostus ulottuu yhä selvemmin koko puun arvoketjuun metsästä lopputuotteeseen. Tuotteiden hiilijalanjäljen ja kestävän puunhankinnan todentamisen lisäksi halutaan tietää, mitä puun alkuperämetsässä tapahtuu, millainen metsän hiilitase on ja millaisia vaikutuksia toiminnalla on luonnon monimuotoisuuteen. Myös tuotteiden kierrätettävyys on noussut tärkeäksi kysymykseksi.

Vastuullisuus ei silti yksin ratkaise asiakkaan valintaa. ”Pelkkä kestävyys ei johda ostopäätökseen. Sen lisäksi pitää olla hyvä laatu, hyvä toimivuus ja kilpailukykyinen hinta. Monen asian täytyy osua yhtä aikaa”, Pohjakallio toteaa.

Vastuullisuuden taloudellinen arvo voi tulevaisuudessa syntyä myös uusilla tavoilla. Leinonen nostaa esimerkkinä hiilimarkkinat, joiden kautta hiilensidonnalle ja päästöjen vähentämiselle voidaan muodostaa taloudellista arvoa. Mahdollisuuksia voi avautua myös suomalaiselle metsätaloudelle esimerkiksi vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kautta.

Vastuullisuus tarvitsee tuekseen luotettavaa dataa

Jotta puun ympäristöhyödyt voivat muuttua kilpailueduksi, ne pitää pystyä osoittamaan luotettavalla ja vertailukelpoisella tiedolla. Leinosen mukaan tähän tarvitaan koko elinkaaren kattavaa tarkastelua, jossa huomioidaan vaikutukset metsien hiilitaseesta raaka-aineen tuotantoon ja puutuotteiden käyttöön sekä siihen, mitä muita materiaaleja niillä voidaan korvata. Luonnonvarakeskuksessa kehitetään tähän elinkaariarvioinnin menetelmiä. Ilmastovaikutusten arvioinnissa menetelmät ovat jo varsin pitkällä, ja niiden avulla voidaan hahmottaa tuotteiden ja materiaalien ilmastohyötyjä ja -haittoja kokonaisuutena.

Luontovaikutusten tuominen osaksi vastaavaa tuote- ja elinkaaritason tarkastelua on vielä haastavampaa. Luonnon monimuotoisuuden mittaamiseen on olemassa mittareita, mutta ne ovat vielä melko karkealla tasolla eivätkä pysty kuvaamaan esimerkiksi yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksia kovin tarkasti. Myös tätä menetelmäkehitystä tehdään parhaillaan Luonnonvarakeskuksessa.

Pohjakallio korostaa, että mittareiden rinnalla tarvitaan myös selkeää viestintää. Kun puhutaan esimerkiksi luontojalanjäljestä, pitäisi avata, mitä mittari todella kertoo ja millaiseen tietoon tulos perustuu. Muuten yksittäinen luku voi antaa vaikutuksista liian yksinkertaisen kuvan.

Suomalaiselle metsäsektorille mittareiden kehittäminen on myös kilpailukykykysymys. Pohjakallion mukaan Suomen olisi tärkeää myös osallistua aktiivisesti kansainvälisten mittareiden ja pelisääntöjen kehittämiseen, jotta niissä tunnistetaan myös pohjoisen metsätalouden erityispiirteet. Esimerkiksi suomalaisissa metsissä puuntuotanto yhdistyy muihin ekosysteemipalveluihin ja luonnon monimuotoisuutta tukeviin toimiin tavalla, jota liian kapea mittaristo ei välttämättä pysty kuvaamaan.

Vastuullisuus on yhä tärkeämpi osa metsäsektorin kilpailukykyä

Vastuullisuudesta on tulossa yhä kiinteämpi osa tuotteiden tavallisia hankinta- ja valintakriteerejä. Pohjakallio arvioi, että tulevaisuudessa asiakkailla on käytettävissään nykyistä enemmän tietoa tuotteiden koko elinkaaresta, raaka-aineiden hankintaketjuista ja siitä, miten tuotteet toimivat kiertotaloudessa. Samalla hankintaketjujen läpinäkyvyyden merkitys kasvaa. Vastuullisuus ei silloin ole tuotteeseen lisättävä erillinen ominaisuus, vaan osa sen kilpailukykyä.

”Pelkkä raaka-aineen uusiutuvuus ei itsessään riitä kilpailueduksi, vaan tuotteiden pitää pärjätä hinnassa, laadussa ja suorituskyvyssä sekä samalla vastata ilmastoon, kiertotalouteen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviin odotuksiin”, Pohjakallio kiteyttää.

Leinonen näkee suomalaisen metsäsektorin vahvuutena erityisesti kestävät ja ilmastokestävät tuotteet sekä mahdollisuuden parantaa edelleen metsätalouden ilmastosuorituskykyä. Kehitys tarvitsee tuekseen pitkäjänteistä ja johdonmukaista ilmasto- ja metsäpolitiikkaa, joka antaa biotaloudelle ja metsätalouden ilmastotoimille vakaan suunnan.

Pohjakallio nostaa tuotteiden rinnalle myös metsien hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden. Kokonaisuutena suomalaisen metsäsektorin kilpailuetu voi rakentua kilpailukykyisistä tuotteista, todennettavasta vastuullisuudesta sekä hyvinvoivista ja monimuotoisista metsistä.

Kuuntele Metsäntuntijat-podcastin uusin jakso: Voiko vastuullisuudesta tulla Suomen seuraava kilpailuetu?

• Luonnonvarakeskuksen Puun Aika -verkosto

Metsämiesten Säätiö on tunnistanut tämän hankkeen rahoittamisen arvoiseksi. Lahjoituksilla Säätiö kasvattaa apurahojen määrää metsäalan hyväksi. Sota-ajan savottajätkien muonahuollosta alkunsa saanut Säätiö kunnioittaa historiaansa nimellään ja tasa-arvoisella toiminnalla. Lisätietoja www.mmsaatio.fi