Hirvenlihan syönti ja hiilitasapaino

Riistaliha on haluttua ravintoa. Suomen riistakeskuksen selvityksen (2021) mukaan riistalihaa syötäisiin enemmän, jos sitä vain olisi saatavilla ja hinta olisi kohtuullinen. Tällä hetkellä vain noin 20 % suomalaisista syö riistaa, ja riistan osuus kokonaislihankulutuksestamme on alle 3 %. Lisää haluttaisiin, koska riistalihaa pidetään puhtaana, antibioottivapaana, kotimaisena, turvallisena syödä ja tietysti myös hyvänmakuisena. Riistalihan tuottamiseen ei myöskään tarvita ihmisten pyörittämiä tuotantolaitoksia ja riista saa liikkua vapaasti luonnossa.

Ylivoimaisesti tärkein riistaeläin on hirvi, jonka lihaa saadaan saaliiksi noin 7 milj. kg vuodessa. Hirven osuus koko riistasaaliista on noin 2/3. Valkohäntäpeurasaalis on noin 1,5 milj. kg ja metsäkauriin noin 0,3 milj. kg vuodessa. Nykyisten hirvieläinkantojen kasvattaminen ei muiden vaikutusten takia ole järkevää, mutta valkohäntäpeuran ja kauriinlihan saatavuutta olisi mahdollista jonkin verran lisätä nykyisestä tehokkaammalla metsästyksellä.

Hirvenlihasta tykätään, mutta miten on sen ilmastovaikutusten laita?

Onko hirvenlihan syönti sitten ilmastoteko? Hirvenlihan tuotanto ei tarvitse ihmisen panoksia, ja hirvenmetsästyksen hiilidioksidipäästöt ovat selvästi pienemmät kuin hirvenlihaa vastaavan kotieläinten lihantuotannon hiilidioksidipäästöt. Hirvieläimet tosin syövät melkoisen määrän erilaista kasvisravintoa, mutta sitä ei kansainvälisessä päästölaskennassa oteta huomioon, kuten ei muutakaan ihmisestä riippumatonta toimintaa. Puuvartisten kasvien osalta tulee kasvutappioita jonkin verran, mutta kysymys on pitkälti laatutappioista, lehtipuut ja männyt kärsivät tässä enemmän kuin kuusi.

Jos tuo noin 7 milj. kg hirvenlihan sijasta syötäisiin suomalaisten keskimääräisen lihankulutuksen mukaisesti sian-, naudan- ja siipikarjanlihaa, olisivat Suomen hiilidioksidipäästöt vuodessa noin 45 000–120 000 tonnia suuremmat. Kun vastaavasti hirvenmetsästyksen arvioidut hiilidioksidipäästöt siihen liittyvästä autoilusta ovat 18 000–25 000 tonnia, ollaan tarkastelussa tässä vaiheessa pelkästään hirveä tarkastellessa vuositasolla noin 20 000–95 000 tonnia plussalla. Tilanne kuitenkin kääntyy negatiiviseksi, kun mukaan otetaan hirvien pelossa liian kuiville kasvupaikoille istutetut noin 100 000 ha kuusikkoa. Näistä kertyy vuodessa suuruusluokaltaan 150 000 tonnin vähennys hiilensidontaan alentuneen puuston kasvun kannalta.

Riistanruokinta vie hiilitasapainoa vielä huonompaan suuntaan

Jo pelkän hirvenlihan osalta ollaan siis hiilitasapainossa selvästi miinuksella. Kaikkien hirvieläinten lihaa tarkasteltaessa hiilitasapaino on vielä enemmän pakkasella, kun mukaan otetaan lähinnä valkohäntäpeuran ja kauriin riistanruokinta. Metsästäjien omiin arvioihin perustuva riistaruokinnan määrä on noin 17,6 milj. kg vuodessa, tästä pääosa on kauraa. Tämän määrän hiilidioksidipäästöt olisivat noin 200 000 tn vuodessa, mutta iso osa ruokinnassa käytetystä viljasta on tietysti sellaista, että sitä ei voitaisi ihmisravinnoksi käyttää. Valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantojen voimistuttua riistaruokinnassa ollaan jo kääntymässä siihen suuntaan, että ruokintaa ei ainakaan kantojen ylläpitotarkoituksessa tulisi enää tehdä. Riistaruokintaan kuluvasta ajasta ei ole tietoa, kuten ei myöskään valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästykseen liittyvistä matkoista.

Hirvieläimistä on muitakin hyötyjä, mutta myös haittoja

Hirvenmetsästyksellä on nykyaikanakin maaseudulla merkittävä yhteisöllinen merkitys. Metsästysharrastukseen liittyvä liikunta luonnossa edistää myös metsästäjien hyvinvointia ja virkistäytymistä. Hirvenmetsästykseen ja riistanhoitoon liittyvien matkojen polttoainekuluista ja muista kuluista yhteiskunta saa lisäksi tietysti verotuloja. Hirvieläinkannat auttavat myös ylläpitämään suurpetokantojen suotuisaa tasoa ja vähentämään kotieläimiin kohdistuvaa saalistusta.

Yhteiskunnan kannalta suurimmat mitattavat kustannukset koituvat liikenneonnettomuuksista, joiden määrää ovat erityisesti lisänneet kasvaneet valkohäntäpeura- ja metsäkauriskannat. Myös hirvieläinten mukana leviämien punkkien aiheuttamat sairaudet kuormittavat kansanterveyttä. Hirvieläinten aiheuttamista vahingoista koituu kustannuksia maanomistajille varsinkin metsätaloudessa mutta myös maataloudessa. Hirvieläinten aiheuttamaa metsien monimuotoisuuden heikkenemistä on vaikea mitata, samoin liiallisen kuusenviljelyn vaikutuksia metsien tuhonkestävyyteen. Kokonaisuutta katsottaessa ongelman ydin on, että hirvieläimistä koituvat hyödyt ja haitat kohdistuvat pääosin eri osapuolille, vaikka maanomistajista suuri osa on kyllä myös metsästäjiä. Yhteiskunta korvaa osan hirvieläinten maa- ja metsätaloudelle aiheuttamista vahingoista.

Sorkka-hanke kehittää ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseksi

Tapio, Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus käynnistivät keväällä 2021 Sorkka-hankkeen, jossa selvitetään hirvieläinten vaikutusta metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa metsien ilmastokestävyyttä kehittämällä uusia ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseksi. Yhteensovittamisella pyritään turvaamaan metsätalouden rinnalla mahdollisuudet kestävään riistakannan ylläpitoon, hoitoon ja metsästykseen.

Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja varastoja. Lisää toimenpidekokonaisuudesta täällä.