Vierasblogi: Metsälannoitus tutkijan näkövinkkelistä

Laadukas tutkimus rakentuu perusasioiden osaamiselle. Metsälannoituksessa keskeisiä seikkoja ovat ravinteiden saatavuuden ja kasvudynamiikan välinen yhteys sekä kasveille käyttökelpoisessa muodossa olevien ravinteiden ”kysyntä ja tarjonta”. Lannoituksella ohjataan perinteisesti viimeksi mainittua, mutta mahdolliset kasvudynamiikan muutokset vaikuttavat myös ravinteiden käyttöön ja tarpeeseen. Liian runsas, väärin ajoitettu tai vääränlaisten ravinteiden tarjonta voi aiheuttaa ei-toivottuja sivuvaikutuksia ympäröivään luontoon. Tämä ei ole myöskään taloudellisessa mielessä järkevää.

Tutkijan tehtävänä on ymmärtää, ennakoida ja jopa ennustaa paitsi oikein tehtyjen, myös niiden pieleen menevien toimenpiteiden seuraukset. Osa virhetempuista tunnistetaan virheiksi valitettavasti vasta jälkeenpäin, positiivisesti ajatellen onneksi edes silloin. Menneinä vuosikymmeninä kiinnostavinta oli lannoituksen kasvuvaikutukset. Ajan myötä on ryhdytty myös mittaamaan ravinnehuuhtoutumia, ennakoimaan vesistövaikutuksia sekä tutkimaan laajemminkin lannoituksen vaikutuksia metsäympäristön eri osasiin. Siitä huolimatta tutkimus ei monestikaan kykene ennakoimaan, mitä tietoa soveltajat seuraavaksi kaipaavat. On toki niinkin, että tutkimusrahoitusta ohjataan helpommin tämän päivän kysymyksiin kuin johonkin hamassa tulevaisuudessa heikosti siintävän ongelman ratkaisuun.

Metsiä lannoitetaan monesta syystä. Läpileikkaava tavoite lienee puiden elinvoiman ja kasvun edistäminen ja sitä kautta saatavat hyödyt. Kasvunlisä voidaan ulosmitata puukaupoissa tai ohjata hiilivaraston ylläpitoon. Jälkimmäisen markkinamekanismit ovat vasta muotoutumassa, mutta kiinnostus asiaan on kovassa nousussa.

Erilaiset tuhkalannoitteet ja eloperäisen materiaalin kierrätys ovat oma lukunsa. Niissä motiivina ei ole yksinomaan kasvunlisäys, vaan varsinaisen alkuperänsä näkökulmasta tarpeettoman ja kustannuksia aiheuttavan aineen hyötykäyttö. Parhaimmillaan kyse on ”kaikki voittavat” -ratkaisuista, mutta esimerkiksi yhdyskuntajätteen jälkikäsittelyssä ja jatkokäytössä on vielä paljon avoimia kysymyksiä ja teknistä kehitettävää. Tieteen keinoin vastattavissa olevat kysymykset ovat tutkijalle kuitenkin vain positiivisia ongelmia.

Oikein tehty metsälannoitus on tehokas keino lisätä metsien kasvua ja vahvistaa hiilinieluja

Plussat: oikein käytettynä lannoitus

• lisää puiden ja muun kasvillisuuden kasvua ja elinvoimaa
•  korjaa ravinnepuutoksista johtuvia kasvuhäiriöitä ja nopeuttaa tuhoista toipumista
• lisää ojitettujen turvemaiden puustojen haihduntaa, joka puolestaan pienentää kunnostusojitustarvetta
• on kannattava investointi; suhteellisen nopea takaisinmaksuaika verrattuna muihin metsänkasvatuksen investointeihin
• vahvistaa metsien hiilivarastojen kehitystä

Miinukset: väärin käytettynä lannoitus

•  tuo sinänsä oikeita ravinteita, mutta liikaa ja/tai väärään aikaan tai tuo tarpeettomia ravinteita, ja siten lisää ravinteiden huuhtoutumista
•  lisää haitallisten alkuaineiden ja/tai yhdisteiden määrää (esim. raskasmetallit)
• hidastaa maaperän luontaisia prosesseja (esim. biologinen typensidonta)
•  on kannattamaton investointi

VaMeLa-hanke selvittää, miten metsälannoitusta voitaisiin lisätä yksityismetsissä

Vastuullisella metsälannoituksella ilmastohyötyjä (VaMeLa) -hanke keskittyy lannoituskäytäntöjen kehittämiseen ja lannoitusten vaikutusten tarkasteluun erityisesti yksityismetsissä. Hanke tuottaa ja jakaa tietoa ilmastotoimien tueksi viestimällä tehokkaasti metsälannoituksen kannattavuudesta ja ilmastohyödyistä.

Hanketta koordinoi Teknologian tutkimuskeskus VTT. Muut toteuttajat ovat Tapio ja Luonnonvarakeskus. Luonnonvarakeskus vastaa metsälannoituksen vaikutusten tarkastelun skenaarioanalyyseistä, joiden tulokset kuvaavat lannoitusintensiteetin vaikutuksia metsien kasvuun, metsien hiilivarastojen kehitykseen, ravinnehuuhtoumiin ja turvemaiden kunnostusojitustarpeeseen. Tulosten avulla voidaan arvioida toimenpidevaihtoehtojen kustannustehokkuutta sekä hiilinielujen kasvattamisessa että puuntuotannon lisäämisessä.

Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.

Kirjoittaja: Hannu Salminen, erikoistutkija, Luke, hannu.salminen@luke.fi, p. 029 5325 330