Vierasblogi: Tuhansia päätöksiä luonnon puolesta päivässä

Metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja lisääminen on ollut arkipäivää metsätaloudessa metsäsertifioinnin myötä vähintään yli kaksi vuosikymmentä. Useat talousmetsien luonnonhoidon positiiviset vaikutukset näkyvät maisemassa vasta vuosien ja monimuotoisuudessa vuosikymmenten kuluttua. Olemme liian hätäisiä. Aktiivisia päätöksiä luonnon puolesta tehdään kuitenkin tuhansia jokaisena päivänä.

Suomen metsäkeskus julkaisi toukokuussa 2021 mittauksiin perustuvat talousmetsien luonnonhoidon laatua kuvaavat tulokset. Yksityisten talousmetsien luonnonhoidon laatua oli arvioitu vuonna 2020 yli 1 400 hehtaarin alalla ja noin 350 kohteessa. Tulosten mukaan hehtaarikohtainen säästöpuiden määrä on kasvanut vuodesta 2015 lähtien. Vuonna 2020 elävää säästöpuustoa jätettiin keskimäärin noin 15 runkoa hehtaarille. Otannan koosta johtuen tulos on suuntaa antava.

Mitä 15 runkoa säästöpuita hehtaarille tarkoittaa?

Esimerkiksi PEFC-metsäsertifioinnin vaatimus säästöpuiden määrästä täyttyi siis yli puolitoistakertaisesti vuonna 2020. Suomen metsäkeskus on laskenut metsänkäyttöilmoitusten perusteella, että kaikkien metsänomistajien uudistushakkuupinta-ala on ollut 151 000 hehtaaria vuonna 2020. Uudistushakkuualoille jätettiin siis yli kaksi miljoonaa elävää säästöpuuta.

Säästöpuita ei yleensä merkitä etukäteen hakkuualoille, vaan metsäkoneenkuljettajat tekevät niiden valinnan. Tämä tarkoittaa, että he tekevät joka työpäivä aktiivisen päätöksen vähintään 10 000 elävän säästöpuun jättämisestä.

Säästöpuiden valinta on rutiinia talousmetsien luonnonhoidossa

Luonnonhoidon menetelmät ovat muuttuneet vuosien aikana rutiineiksi puunkorjuussa. Säästöpuuasiatkin kehittyvät, ei pelkästään määrällisesti vaan myös laadullisesti. Vaikka järeitä säästöpuita saisikin ehkä jättää nykyistä enemmän, niin hieman ohuemmista elävistä puista ja tekopökkelöistä syntyy kohtuullisen nopeasti lahopuuta, jonka jatkumoa näillä toimilla tavoitellaan talousmetsiin.

Myös säästöpuiden ryhmittely on kehittynyt vuosien saatossa. Säästöpuut jätetään nyt tyypillisesti ryhmiin, jolloin niiden alle saattaa kehittyä esimerkiksi riistatiheikkö. Ryhmiin jätetyt puut elävöittävät myös maisemaa ja tukevat parhaillaan hakkuualaan rajoittuvaa tärkeää elinympäristöä.

Tutkimukset osoittavat, että säästöpuuta pitäisi monimuotoisuuden lisäämisen nimissä jättää jopa kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna. Tekijöistä tämä ei jää kiinni, mutta metsänomistajan taloudellinen taakka kaipaa silloin kevennystä. Miten olisi säästöpuutuki?

Timo Makkonen, kehittämispäällikkö
Koneyrittäjät ry, Monimetsä-hankkeen ohjausryhmän jäsen