Monimetsä-hanke viestii luonnonhoidon keinoista metsänomistajille ja metsäalan muille toimijoille koulutuksissa, maastoretkillä, videoilla ja myös sarjakuvahahmojen avulla. Tälle sivulle on koottu Kamala luonto -sarjakuvapiirroksia keskeisistä talousmetsien luonnonhoidon keinoista.

Monimetsä-hankkeessa viestivät luonnonhoidon keinoista Kamala luonto -sarjakuvasta tutut hahmot. Ilves ja Kärppä kavereineen nähdään kommentoimassa metsään jätettyjä säästöpuita, lahopuita ja suojavyöhykkeitä.

 

Säästetään lahopuuta

Lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puunrunkoa tai rungon osaa, jolla voi elää lahottajaeliöstöä. Lahoilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Lahopuita säästetään lajiston monimuotoisuuden ja siitä koituvien hyötyjen ylläpitämiseksi. Metsänkäsittelyn yhteydessä säästetään lahopuut, erityisesti järeät rungot. Pitkälle lahonneet järeät rungot kierretään ja tuoreet järeät lahopuut siirretään pois tieltä.

Lue lisää lahopuun säästämisestä

Säästetään tärkeät luontokohteet

Monimuotoisuuden turvaamisen panoksia on suositeltavaa keskittää alueille, joilla on puro, jyrkänne, lehtoja tai kalliota.  Myös metsälaki voi turvata kohdetta käytönrajoituksin. Metsien vapaaehtoisen suojelun ohjelma METSO tarjoaa taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa hakkuut ja luontoarvojen turvaaminen on vaikea sovittaa yhteen samalla metsikkökuviolla.

Lue lisätietoa luontokohteiden säästämisestä

Kasvatetaan sekametsiä

Sekapuustoisessa metsässä eli sekametsässä hallitsevaa puulajia on vähemmän kuin kolme neljännestä kasvatettavien puiden runkoluvusta. Kasvatettava puusto voi olla vaihtelevan kokoista. Sekapuustoisuus lisää ennen kaikkea metsän monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa sekä vähentää tuhoriskejä. Siitä on myös hyötyä riistanhoidon näkökulmasta.

Lue lisää sekametsien kasvattamisesta
Katso video

Jätetään vesien varsille suojavyöhykkeet

Suojavyöhyke on pienveden tai vesistön rantakaistale, jossa metsänkäsittely poikkeaa ympäröivästä alueesta tai käsittelyä ei tehdä ollenkaan. Suojavyöhykkeen rikkomaton kasvillisuus sitoo hakkuualueelta valuvia ravinteita ja maa-ainesta, mikä vähentää vesistön rehevöitymistä ja säilyttää alueen luontoarvoja. Jos suojavyöhykkeellä on puustoa, sillä on varjostava vaikutus, jota tietyt kasvi- ja eläinlajit tarvitsevat menestyäkseen.

Lue lisää suojavyöhykkeistä

Jätetään säästöpuuryhmiä

Säästöpuuryhmässä kasvaa metsikön säästöpuusto. Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka maanomistaja säästää pysyvästi. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään. Ilman säästöpuita metsäluonto köyhtyisi nopeasti.

Säästöpuilla ylläpidetään talousmetsissä vanhoja eläviä puita ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä puulajeja. Säästöpuut muuttuvat aikanaan järeiksi lahopuiksi.

Lue lisää säästöpuista

 

Tehdään tekopökkelöitä

Tekopökkelöt ovat noin 2-5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden korkeita kantoja. Tekopökkelöillä saadaan luotua pystylahopuuta, jota etenkin nuorissa metsissä on yleensä niukasti. Pökkelöissä on eri korkeudella erilaiset kosteusolosuhteet, ja näin ollen ne tarjoavat hyvin monimuotoisia olosuhteita kuolleessa puussa elävälle lajistolle. Lehtipuusta tehdyt tekopökkelöt alkavat lahota muutamassa vuodessa, jolloin tikat ja tiaiset voivat tehdä niihin pesäkoloja.

Lue lisää tekopökkelöden tekemisestä

Säästetään haapoja

Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden, ja se on haapa. Haapa tarjoaa hyvät elinolot useille harvinaisille metsälajeille, kuten hyönteisille, jäkälille ja sammalille. Lisäksi se on linnuille tärkeä pesäpuu. Järeä haapa kannattaa jättää hakkuissa säästöpuuksi, sillä se on uhanalaisille lajeille arvokas, mutta taloudellisesti vähäarvoinen.

Lue lisää eri puulajien säästämisestä

Säästetään riistatiheikköjä

Riistatiheiköt ovat metsänkäsittelyssä säästettäviä puuryhmiä, joiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Riistatiheikköön jätetään vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Kuusi on tiheikön tärkein puulaji, koska se tarjoaa parhaiten suojaa. Puulajiston monipuolisuus lisää tiheikön arvoa riistan ja muun monimuotoisuuden näkökulmasta. Riistatiheikköjä jätetään, jotta kasvava metsä säilyisi sopivana eläimille, erityisesti linnuille. Tiheikköjen ansiosta eläimet voivat löytää metsästä sekä ravintoa että suojaa.

Lue lisää riistatiheikköjen säästämisestä

Jätetään soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet

Vaihettumisvyöhyke on suon ja kankaan välinen kaistale, johon jätetään hakkuissa puustoa ja muuta kasvillisuutta. Tavoitteena on säilyttää erityisiä puuston ja kasvillisuuden piirteitä, kuten monilajinen ja kerroksellinen puusto, elinvoimainen mustikkavarvikko ja muu varpukasvillisuus sekä maaperän kosteus. Vaihettumisvyöhykkeistä hyötyvät niin suon kuin metsän eliöt. Hyönteiset tarjoavat ruokaa ja tiheä puusto suojaa lintupoikueille.

Katso Monimetsä-video soiden vaihettumisvyöhykkeistä

Lue lisää soiden vaihettumisvyöhykkeistä

Turvataan erityiset lajiesiintymät

Uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten eliölajien esiintymien huomioiminen talousmetsien luonnonhoidossa on tärkeä monimuotoisuuden turvaamisen keino.

Osa metsiemme lajiesiintymistä on viranomaisilla tiedossa. Metsänomistaja näkee saman tiedon omasta metsästään Metsään.fi -palvelusta. Suurin osa lajeista pysyy silmiltä piilossa. Talousmetsien luonnonhoidon keinot, kuten lampien ja purojen lähiympäristöjen sekä muiden luontokohteiden säästäminen, auttavat lajien säilymisessä, vaikka emme niitä näkisikään.

Edistetään luontoarvoja peltojen reunavyöhykkeillä

Pellonreunametsät ja peltojen metsäsaarekkeet kuhisevat elämää tarjoten ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja mm. riistaeläimille, linnuille ja hyönteisille. Etelään suuntautuvien reunametsien avoimilla ja paahteisilla laikuilla viihtyvät myös monet ketokasvit ja päiväperhoset.

Pellon reunan uudistus- ja harvennushakkuissa on hyvä säästää matalakasvuisia pensaita ja puulajeja. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavat lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas. Pellon reunojen puu- ja pensaskerroksen monikerroksisuuden lisääminen auttaa säilyttämään lajistollisen monimuotoisuuden.

Lue lisää asioista, jotka on hyvä huomioida pellonreunametsiin kohdistuvissa toimenpiteissä