Sekapuustoisuus lisää metsän elinvoimaisuutta ja tasaa taloudellista riskiä muuttuvassa ilmastossa. Uudistuneet metsänhoidon suositukset antavat konkreettisia keinoja kuusi- mänty- ja koivusekametsien perustamiseen ja kasvatukseen. Lisäksi neuvotaan, kuinka lehtipuiden osuutta voi lisätä metsätilan kokonaisuudessa. 

Useampien puulajien kasvattaminen edistää luonnon monimuotoisuutta ja vahvistaa metsiä kohtaamaan tuhoriskejä muuttuvassa ilmastossa. Puulajikirjo myös hajauttaa taloudellista riskiä.

Tavoitteellisen sekametsän kasvatuksen tueksi on nyt julkaistu tutkimustietoa ja käytännön ohjeistusta metsänhoidon suosituksiin. Kuvaukset löytyvät sekametsän perustamiseen ja taimikonhoitoon. Varttuneen sekametsän harventamisessa auttavat niin ikään uudistuneet harvennusmallit. Esimerkiksi mäntyvaltainen sekametsä on suositeltavaa kasvattaa tiheämpänä kuin kuusivaltainen.

”Kun on saatavilla uutta tutkittua tietoa ja kokemusta, tulee metsänhoidon suosituksia päivittää. Tulevaisuudessa suunta on yhä enemmän sekametsiin, ja tämän muutoksen vieminen käytäntöön edellyttää paljon uuden omaksumista”, kertoo neuvotteleva virkamies Satu Rantala maa- ja metsätalousministeriöstä.

Sekametsien hoidossa oikea ajoitus on oleellista

Sekametsässä pääpuulajin osuus kaikista puista on enintään kolme neljäsosaa. Pääpuulajin lisäksi kasvatetaan vähintään toista lajia, jolloin yhdistelmä voi olla esimerkiksi kuusi-koivu, mänty-kuusi tai kuusi-koivu-mänty.

Vaihtoehtona puulajien kasvattamiselle samalla metsikkökuviolla on kasvattaa erilaisia yhden puulajin metsiköitä. Metsätilatasolla niistä muodostuu puulajien mosaiikki.

Puulajien valinnassa on huomioitava kasvupaikka ja sen vaihtelut sekä puulajien ja niiden alkuperien erilaiset kasvurytmit. Jalostetut puut kasvavat paremmin kuin luonnon taimet.

Perustamisen vaihtoehtoina ovat pääpuulajin viljely ja luonnontaimien hyödyntäminen, sekaviljely tai täysin luontainen uudistaminen. Sekametsän rakennetta voidaan ohjata täysin sekaiseksi tai puulajien ryhmiksi. Taimikon varhaisperkaus ja harvennus kannattaa tehdä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

”Sekametsän kasvatuksessa ei ole kaavamaisia ratkaisuja. Istutustiheyteen ja taimikonhoidon toteutukseen vaikuttaa kasvatettavat puulajit ja niiden suhde. Jos hoitotoimien oikea ajoitus on tärkeää kaikissa taimikoissa ja nuorissa metsissä, niin sekametsissä se korostuu vielä entisestään”, sanoo metsien käytön asiantuntija Laura Nikinmaa Tapiosta.

Männyn ja kuusen sekametsä voidaan perustaa taimia istuttaen tai niin, että mänty kylvetään siemenistä. Rauduskoivun istuttaminen samaan aikaan havupuiden kanssa taas ei ole suositeltavaa, sillä jalostetun rauduskoivun ylivoimainen kasvuvauhti johtaa kahden latvuskerroksen metsään ja todennäköiseen havupuiden latvojen piiskaantumiseen, mikä heikentää puiden puuaineksen laatua ja hidastaa kasvua.

”Lehtipuun kasvuedellytysten varmistaminen tulee uusimman tutkimustiedon valossa tehdä jo nuoren taimikon varhaisperkauksessa, jossa jätetään korkeintaan havupuun pituisia siemensyntyisiä lehtipuita kasvamaan”, kertoo erikoistutkija Saija Huuskonen Luonnonvarakeskuksesta.

Taloudellisesti parhaimpaan tulokseen pääsee, jos jätettävät lehtipuut ovat rauduskoivua. Luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä ovat mm. haavat, lepät, pihlajat ja raidat.

Metsänhoidon suositukset ovat saatavilla verkkopalvelusta metsanhoidonsuositukset.fi. Tiedot voi vapaasti siirtää myös omiin tietojärjestelmiin ja sovelluksiin avoimen rajapinnan kautta.

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaiselle metsätaloudelle ja osa kansallisen metsästrategian toteutusta. Niiden laadintaan osallistuu laajasti metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijat, asiantuntijat ja tiedon käyttäjät. Työtä koordinoi Tapio.