Maanomistaja päättää alueen turvetuotannon jälkeisestä maankäytöstä. Suonpohjan käyttöä on hyvä tarkastella monipuolisesti ja laajemmin kuin vain ilmeisten, toivottujen jatkokäyttömuotojen osalta. Maanomistajan ja toisinaan myös rajanaapureiden tavoitteet alueen käytölle kokonaisuutena sekä käytettävissä olevan resurssit ratkaisevat lopulta, mihin vaihtoehtoihin turvetuotannon jälkeen päädytään luonnonolojen antamissa rajoissa.

Turvetuotannon jälkeistä maankäyttöä lähdetään suunnittelemaan alueen luonnonolojen ja tavoiteltujen jatkokäyttömuotojen kannalta. Vaihtoehdot ratkeavat yleensä suonpohjan ominaisuuksien ja alueen kuivatustilanteen perusteella.

Sujuva tiedonkulku maanomistajan ja turvetuottajan välillä varmistaa osaltaan päätöksiä suonpohjan jatkokäytöstä ja helpottaa luovutushetkellä yhteisen muistion laadintaa.

Hyödynnä jo kerättyä tietoa alueesta

Turvetuotantoon luvitetut alueet on yleensä tutkittu hyvin jo ennen tuotannon alkamista. Suon pinta ja pohja on vaa’ittu ja turpeen ominaisuudet selvitetty.

Valtaosalle turvetuotantoon otetuista soista on laadittu Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusraportit. Niissä on tietoa alueen sijainnista, maankäytöstä, pohjamaan ominaisuuksista ja ympäristönäkökohdista. Turvetutkimusraportit ovat vapaasti saatavilla verkkosivuilta ja löytyvät helpoiten hakukoneilla antamalla hakusanoiksi “[kunnan nimi] tutkitut suot”.

Kuntakohtaiset turvetutkimusraportit löytyvät GTK:n sivuilta helpoiten hakukoneiden (Google, Bing) kautta, esimerkiksi yllä olevan kuvan tapauksessa hakusanoilla Soini tutkitut suot.

 

Ympäristölupapäätökset löytyvät aluehallintoviraston verkkosivulta ylupa.avi.fi turvetuotantoalueen nimellä. Toinen vaihtoehto on etsiä hakukoneiden kautta tuotantoalueen ja kunnan nimellä.

Suonpohjan luontaiset edellytykset pohjana jatkokäytölle

Turvetuotannon aikana yhtenäiseltä vaikuttava alue voi olla hyvin pienipiirteinen jatkokäytön kannalta. Turvekerroksen paksuus ja suonpohjan topografia sekä pohjamaan ominaisuudet saattavat vaihdella suuresti turvetuotantokentän eri osissa. Lähtötilanne on syytä ottaa huomioon hyvin ja välttää kaavamaisia ratkaisuja. Tällöin löydetään kestävät ratkaisut jatkokäytölle ja luodaan samalla myös monipuolisia elinympäristöjä.

Maanomistajan tarpeista ja mahdollisuuksista lähtevä jatkokäyttö perustuu aina alueen luontaisiin edellytyksiin, erityisesti pohjamaan ominaisuuksiin sekä vesitalouteen ja sen kehittymiseen.

Maanomistaja päättää jatkokäytöstä. Yleensä vuokrasopimukseen kirjattu jatkokäyttömuoto toteutuu, esimerkiksi ”alueen palautus metsänkasvatuskelpoisessa tilassa”. Maanomistajan alun perin aikoma ja mahdollisesti vuokrasopimukseen kirjattu jatkokäyttömuoto voi kuitenkin muuttua.

Turvetuottaja tuntee alueen, jolla on vuosikausia harjoittanut toimintaa. Häneltä kannattaa tiedustella asioista, joilla on vaikutusta suonpohjan jatkokäyttöön. Kuva: Holtti Hakonen, Suomen riistakeskus

Turvetuotannon aikana turvetuottajalle voi selvitä, ettei aluetta ole mahdollista palauttaa kuivatukseltaan metsänkasvatukseen soveltuvassa tilassa. Vuokrasopimuksen ehdot voivat myös joiltakin osin vaatia täsmentämistä. Vastaavasti maanomistajan aikomusten muuttumisesta on hyvä sopia turvetuottajan kanssa, koska muutos saattaa vaikuttaa siihen, millaisia töitä alueella tehdään turvetuotannon jälkihoidossa viimeisinä vuosina. Näissä tapauksissa turvetuottajan ja maanomistajan kannattaa sopia asiasta kirjallisesti.

Maanomistaja voi toivoa alueen luovutusta takaisin nopeasti sitä mukaa kun kentän eri alueet poistuvat tuotannosta tai jopa ennen kuin vuokrasopimus koko vuokra-alueesta umpeutuu. Tämä ei valitettavasti aina ole mahdollista muun muassa ympäristöluvan ehtojen tai ympäröivän maankäytön vuoksi.

Maanomistajalla on oikeus saada tuotannosta poistunut alue käyttöönsä järkevänä kokonaisuutena. Mikäli alue joudutaan eristämään ojilla ja palautetaan pieninä palasina, tästä aiheutuu myös turhaa kuormitusta ja kustannuksia.

Vaikka joltakin alueen osalta turvetuotanto olisi jo päättynyt, sitä voidaan tarvita vielä kulkuyhteyksiä, ympäristörakenteita tai turpeen varastointia varten. Siksi ei voida sanoa tarkkaa ajankohtaa tietyn turvetuotantokentän osan siirtymisestä maanomistajan käyttöön kovin monta vuotta etukäteen.

Kun turvetuotantoa seuraava maankäyttö on tiedossa, turvetuottaja voi jälkihoitovaiheessa tehdä ratkaisuja, jotka säästävät kustannuksia ja ympäristöä sekä varmistavat parhaiten siirtymistä maanomistajan haluamaan maankäyttöön.

Turvetuottajalla on arvokasta tietoa ja käytännön näkemystä alueen mahdollisuuksista ja rajoitteista seuraavan maankäytön kannalta. Tätä tietoa ja osaamista kannattaa hyödyntää.

Siirry seuraavalle sivulle: luovutusvaihe >