Kaukaa viisasta metsänhoitoa

Kaukaa viisasta metsänhoitoa -sivusto tarjoaa metsänomistajalle perustiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsiin ja tiivistää yhteen metsänhoidon parhaat keinot varautumiseen.

Metsänomistaja, tiedätkö miten ilmastonmuutos vaikuttaa sinun metsääsi?

Kaukaa viisasta metsänhoitoa kokoaa parhaat käytännöt ja metsänhoidon menetelmät ilmastonmuutokseen varautumiseksi ja auttaa metsänomistajaa tekemään ilmastokestäviä metsänhoidon päätöksiä. Löydät sivuilta perustiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsiimme ja lisätietoa metsänhoidon keinoista teemoittain. Tervetuloa tutustumaan kaukaa viisaaseen metsänhoitoon!

Suunnitelmallinen ja aktiivinen metsänhoito on paras keino varautua omassa metsätaloudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.  Näin voi itse vähentää omaan metsään kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ja samalla varautua muutokseen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Metsätaloudessa varautuminen koostuu monista eri toimenpiteistä, jotka jo valtaosin kuuluvat hyvään metsien hoitoon. Ilmaston muuttuessa hyvien käytäntöjen noudattaminen on entistäkin tärkeämpää. Aktiivinen metsänhoito auttaa metsiä pysymään elinvoimaisina ja terveinä, ja pienentää ilmastonmuutoksen tuomia uhkia. Puiden kasvusta huolehtimalla lisätään myös metsien hiilensidontakykyä. Samalla kuitenkin tuhoriskien – kuten myrsky- ja hyönteistuhojen – hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Monimuotoinen metsä kestää luontaisesti muutoksia paremmin. Metsänomistajan kannattaakin panostaa metsänsä sekapuustoisuuteen, laho- ja säästöpuiden jättämiseen eri toimenpiteiden yhteydessä sekä vaihteleviin eläinten elinympäristöihin. Samalla metsien luontainen stressinsietokyky vahvistuu. Myös metsän vesitalouden hallinta ja vesiensuojelun ratkaisujen oikea mitoittaminen on tärkeää sateiden lisääntyessä. Ja aina voi kysyä neuvoa!

Lataa vinkkilista (2019, pdf): Tee metsänhoidosta säänkestävämpääÖka skogsvårdens väderbeständighet

Katso alla olevalta videolta, mitä Kauko Viksu ajattelee oman metsänsä hoidosta muuttuvassa ilmastossa ja millaisiin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt.

Katso video (Youtube): Kauko Viksu – Kaukaa viisas metsänomistaja

#KAUKAAVIISASTA METSÄNHOITOA

#ilmastokestävämetsä #hyvänsäänaikana

Kaukaa viisasta metsänhoitoa -kampanja on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa ja Tapion koordinoimaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen viestintähanketta. Toteutuksessa ja viestinnässä ovat mukana maa- ja metsätalousministeriö, Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK ja Luonnonvarakeskus. Teeman sisällöt pohjautuvat Metsänhoidon suosituksiin, jotka perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin hyvästä metsänhoidosta. Työllä edistetään Kansallisen metsästrategian 2025 ja Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 tavoitteiden toteutumista.

Ilmasto muuttuu Suomea myöten

Ilmaston muuttuminen on globaali ilmiö, joka koskee merkittävästi myös Suomea. Muutoksia on jo havaittavissa, sillä esimerkiksi vuotuinen keskilämpötila ja lämpösumma ovat nousseet Suomessa selvästi viime vuosikymmenien aikana.

Metsissä tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ulottuvat useiden vuosikymmenien päähän. Ilmastonmuutos edellyttää koko metsätaloudelta uusia toimintatapoja sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi talvien lauhtuminen ja kelirikkoaikojen muutokset haastavat metsäteollisuuden ympärivuotisen puuhuollon jo nyt.

Keskilämpötila nousee ja sadanta lisääntyy

Uusimpien ilmastonmuutosta koskevien malliennusteiden mukaan Suomen vuotuinen keskilämpötila nousee 2–6 astetta ja vuotuinen sadanta lisääntyy 6–18 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Ennusteen oletus on, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee nykyisestä 350 ppm:stä 430-940 ppm:ään.

Vuosina 2040-2060 vuotuisen keskilämpötilan oletetaan olevan 2–3 astetta ja vuotuisen sadannan 6–11 prosenttia korkeampi kuin nykyään. Ennusteet perustuvat Ilmatieteen laitoksen laskemiin 28 ilmastomallin keskiarvotuloksiin. Alla kuvissa esiintyvät ennusteet keskimääräisen tehollisen lämpösumman muuttumisesta. Skenaario RCP 4.5 kuvaa kohtuullista ilmastonmuutosta.

Keskimääräinen tehollinen lämpösumma (d.d.) jaksolla 1981–2010 sekä RCP 4.5 skenaariota vastaava arvio jaksoille 2010–2039 ja 2040–2069.

Näin ilmaston odotetaan muuttuvan Suomessa:

  • Lämpötila ja sadanta kasvavat selvästi enemmän talvella kuin kesällä.
  • Talven routajaksot lyhenevät ja Etelä-Suomessa maa voi jäädä yhä useammin roudattomaksi.
  • Runsassateisia päiviä esiintyy yhä useammin.
  • Kesän hellepäivien määrä voi lisääntyä, kuivuusjaksot yleistyvät sekä keväällä että kesällä.
  • Myrskytuulet saattavat voimistua etenkin rannikkoalueilla.

Tutkimustietoon perustuvat arviot: Luonnonvarakeskus, Ilmatieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Metsät ilmastonmuutoksessa

Ilmastonmuutoksen myötä kasvukausi pitenee ja puuston kasvuolosuhteet – esimerkiksi lämpöolosuhteet – muuttuvat puuston hiilensidonnalle ja kasvulle otollisemmiksi. Puuston kasvun oletetaan lisääntyvän etenkin Pohjois-Suomessa, jossa metsien kasvua rajoittaa nykyään lyhyehkö kasvukausi ja melko alhaiset kesälämpötilat.

Etelä-Suomessa varsinkin kuusen kasvu voi kärsiä ilmaston lämmetessä ja sen myötä lisääntyvästä kuivuudesta hyvin vettä läpäisevillä kasvupaikoilla. Voimakas lämpeneminen voi vähentää puuston kasvua jopa männyllä. Metsien rakenteeseen ja puuston kasvuun sekä hiilen varastoihin vaikuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi myös metsien hoidon ja hakkuiden intensiteetti sekä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät erilaiset tuhoriskit.

Ilmaston lämpeneminen lisää tuhoriskiä

Hyönteistuholaiset ja monet muut taudinaiheuttajat pystyvät sopeutumaan puita nopeammin olosuhteiden muutoksiin, koska niiden elinkaari on puuston elinikää lyhyempi. Ilmaston lämpeneminen lisää etenkin sellaisia taudin- ja tuhonaiheuttajia, joiden leviämistä on aiemmin ehkäissyt Suomen kylmä ilmasto.

Uusia, alkuperältään yleensä eteläisten alueiden tuhonaiheuttajia voi saapua esimerkiksi ilmavirtausten tuomina. Vieraslajeja voi kulkeutua myäs ulkomaisten taimien, puutavaran tai puisen pakkausmateriaalin mukana.

Ilmaston lämmetessä routajaksot lyhentyvät, minkä vuoksi puuta joudutaan korjaamaan jatkossa aiempaa yleisemmin huonosti kantavilla mailla ja sulan maan aikaan. Juurikäävän torjumiseksi on syytä välttää maasto- ja puustovaurioita. Lisäksi kantokäsittelyä on syytä tehdä aiempaa aktiivisemmin myös taudin esiintymisen reuna-alueilla.

Ilmastonmuutoksen lisäämät tuhoriskit tulee ottaa huomioon metsien hoidossa ja hakkuissa. Myös puuston elinvoimaisuuden tukeminen on entistä tärkeämpää. Ilmastonmuutoksen vaikutukset puuston kasvuun ja tuhoriskeihin on otettava huomioon myös metsäsuunnittelussa.

Lisätietoja

Myrskytuuli, kirjanpainaja, juurikääpä… miten välttää tuhot metsässä?

Metsien tuhonaiheuttajat ja puiden lahottajat ovat osa luonnon kiertokulkua ja monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen arvioidaan kuitenkin lisäävän monia tuhoriskejä, jotka voivat muodostua metsätalouden kannalta hyvin haitallisiksi. Samalla korostuu varautumisen ja torjunnan merkitys käytännön metsänhoidossa.

Metsänomistaja voi ennalta ehkäistä tuhoja huolehtimalla puustonsa elinvoimaisuudesta ja kasvukunnosta. Metsän monipuolisen rakenteen ylläpitäminen vahvistaa osaltaan metsien kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin. Esimerkiksi sekapuustoisuutta suosimalla voidaan vähentää hyönteis- ja sienituhojen riskiä verrattuna yhden puulajin metsikköön. Lue lisää luonnonhoidon keinoista.

Kirjanpainajatuhoja voidaan ehkäistä pitämällä kuusikot harvennushakkuiden avulla elinvoimaisina ja kasvukuntoisina. Vanhat, heikkokuntoiset kuusikot on suositeltavaa uudistaa tuhojen ehkäisemiseksi. Metsätuholain noudattaminen on tärkeä osa hyönteistuhojen ennaltaehkäisyä.

Ennalta arvaamattomien metsätuhojen varalle metsänomistaja voi hankkia lisäturvaa ostamalla riskinsietokyvyn mukaisen metsävakuutuksen.

Metsään liittyviä tuhoriskejä voi pienentää hoitamalla metsiään suunnitelmallisesti ja aktiivisesti. – Metsänhoidon suositukset

METSÄNOMISTAJA JA AMMATTILAINEN: OTA TUHORISKIT HALTUUN!

Tuuli- ja lumituhot

  • Toteuta taimikonhoito ja harvennushakkuu suositusten mukaisesti; näin estät puuston riukuuntumista ja vahvistat puiden juuristoa ja runkoa kestämään tuuli- ja lumikuormaa.
  • Tuulituhoja voi ehkäistä uudistushakkuualojen oikeanlaisella rajauksella ja välttämällä suuria puuston korkeuseroja vierekkäisillä metsikkökuvioilla.
  • Tuulituhoriskiä pienentää myös liian voimakkaiden harvennusten välttäminen ja tarvittavien uudistushakkuiden teko ajoissa.

Metsäpalot

  • Metsäpalovaroitukset tulee huomioida hakkuiden toteutuksessa.
  • Metsäammattilaisten on varmistettava palonsammutuksen osaamisensa.
  • Metsäpalovalvonta ja metsäautotieverkosto ovat tärkeässä roolissa suurpalojen estämisessä.

Kasvitaudit ja tuholaiset

  • Tunnista yleisimmät metsätuhojen aiheuttajat – tai kysy metsäammattilaiselta neuvoa!
  • Ehkäise mahdollisuuksien mukaan tuhojen syntyminen ja leviäminen ennalta, mm. juurikäävän torjunnalla.
  • Valitse hakkuu- ja metsänuudistamismenetelmät tauti- ja tuholaisriskit huomioiden ja hyödyntäen metsänhoidon suosituksia.

Korjaavat toimenpiteet metsätuhojen jälkeen

  • Pyri tunnistamaan tuhokohteet mahdollisimman nopeasti, esim. satelliittikuvista.
  • Seurannaistuhojen välttämiseksi tuore, vaurioitunut havupuusto tulee korjata metsätuholain vaatimalla tavalla.

Juurikääpä suurennuslasin alla

Juurikäävän aiheuttama kuusen tyvilaho ja männyn tyvitervastauti ovat havupuiden sienitaudeista taloudellisesti haitallisimmat. Ilmaston lämpeneminen lisää sienitautien leviämisriskiä.

Metsätuholaki asettaa velvoitteita metsänomistajalle juurikäävän torjumiseksi. Torjunnan tärkein tavoite on estää sienen leviäminen terveisiin metsiin. On hyvä pitää mielessä, että lehtipuut ja mänty ovat kestäviä kuusenjuurikääpää vastaan, mutta männynjuurikäävälle kestäviä ovat vain lehtipuut. Juurikääpää esiintyy sekä kivennäis- että turvemailla.

Terve kuusikko tai männikkö on pyrittävä suojelemaan juurikääpätartunnalta hakkuissa, koska juurikäävän saastuttaman kasvupaikan tervehdyttäminen on vaikeaa. – Metsänhoidon suositukset

Juurikäävän esiintymisalueella tehtävien hakkuiden yhteydessä havupuiden kannot on käsiteltävä huolellisesti juurikäävän torjunta-aineella eli urea- tai harmaaorvakkaliuoksella. Kuusella juurikäävän torjuntaa suositellaan kuusen koko esiintymisalueella ja männyllä Lapin maakunnan eteläpuolella.

Riski leviämiselle muodostuu pakkaskauden ulkopuolella tehtävissä hakkuissa. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää käsitellä kannot myös juurikäävän levinneisyyden reuna-alueilla. Pienten (läpimitaltaan alle 5 cm) havupuiden raivauksessa tartuntariski on yleensä pieni. Tiheä taimikko on varminta harventaa lämpötilan ollessa nollan alapuolella.

Keinoja juurikäävän pysäyttämiseen

  • Havupuiden kantojen käsittely torjunta-aineella kesäaikaisissa hakkuissa.
  • Hakkuiden toteuttaminen kylmänä vuodenaikana, jolloin juurikäävän itiöemät eivät tuota itiöitä; tartuntariski alkaa keväällä vuorokauden keskilämpötilan noustua yli +5 C° ja jatkuu syksyn ensimmäisiin pakkasiin.
  • Harvennushakkuiden määrän rajoittaminen puuston kiertoaikana.
  • Juurikääpä leviää istutuskuusiin pääasiassa lahoista kannoista. Vähälahoisilla kohteilla kuusen taimet tulisi istuttaa vähintään 3 metrin etäisyydelle kannoista.

Juurikäävän vaivaamilla kohteilla

  • Tartunnan saaneen puuston kiertoaikaa on syytä lyhentää.
  • Päätehakkuun jälkeen on suositeltavaa vaihtaa puulajia, ensisijaisesti rauduskoivuksi. Valtaosa juurikäävästä ehtii hävitä kasvupaikalta yhden lehtipuusukupolven aikana, havupuun kantojen maatuessa.
  • Alikasvosta ei pidä hyödyntää uudistamisessa, sillä myös alikasvoskuuset ovat saaneet tartunnan (koskee sekä jaksollista että jatkuvaa kasvatusta).
  • Kantojen korjuulla voidaan jonkin verran vähentää taudin leviämistä seuraavaan puusukupolveen.
  • Kulotuksella voidaan vähentää taudin määrää.

Lisätietoja

Vesiensuojelun merkitys korostuu ilmaston muuttuessa

Metsätalouden vesiensuojelun tavoitteena on, että vesistöjen, pienvesien ja pohjavesien ekologinen ja kemiallinen tila sekä käyttömahdollisuudet säilyvät hyvinä. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät rankkasateet ja tulvat tarkoittavat sitä, että metsätalouden vesiensuojelun merkitys on jatkossa entistä suurempi. Myös metsien ja soiden rooli osana tulvasuojelua tulee korostumaan tulevaisuudessa.

Vesiensuojelun toteutuksen pääperiaatteena ja tärkeimpänä toimenpiteenä on ehkäistä kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen valumavesiin niin hakkuissa, ojituksissa kuin maanmuokkauksissakin. Liikkeelle lähteneet hiukkaset ja ravinteet pyritään kaappaamaan valumavesistä erilaisten vesiensuojelurakenteiden avulla. Pienvesien, kuten purojen, norojen ja lähteiden monimuotoisuus tulee myös turvata ehkäisemällä näiden erityisen herkkien alueiden luonnontilaisuuden muuttuminen.

Vesiensuojelu on syytä ottaa aina huomioon, kun

  • toimitaan vesistöjen tai pienvesien läheisyydessä
  • toimitaan pohjavesialueella
  • toimitaan happamilla sulfaattimailla
  • toimenpidealueelta johtaa vanhoja toimivia ojia vesistöihin tai pienvesiin
  • hakkuualan läpi virtaa suuri määrä vettä, eli hakkuualan yläpuolinen valuma-alue on laaja.

Vesiensuojelu korostuu kohteissa, joissa

  • maapohja on viljavaa (tuore kangas tai sitä viljavampi kasvupaikka)
  • maalaji on lajittunutta, hienojakoista kivennäismaata tai pitkälle maatunutta turvetta
  • maa tarttuu herkästi kiinni kauhaan
  • maa viettää jyrkästi vesistöä kohti
  • tehdään ojitus- tai naveromätästystä
  • alueelta nostetaan kantoja
  • toimitaan kelirikkoaikaan tai työn aikana on riski maastovaurioille.

VINKIT ILMASTOKESTÄVÄÄN VESIENSUOJELUUN

Minimoi vesistöä kuormittavat toimenpiteet

Vältä maanmuokkauksen yhteydessä tarpeettoman voimakasta maaperän käsittelyä. Myös tarpeetonta ojien kunnostamista turvemailla tulisi välttää; ennen ojituspäätöstä on tärkeää arvioida ojien kunnostamisen tarve ja vaikutukset vastaanottavaan vesistöön. Vain vedenjohtokyvyltään huonokuntoiset, puuston kasvulle välttämättömät ojat kannattaa perata. Hyödynnä puustoisuutta metsikön pohjavedenpinnan tason säätelyssä; jatkuva kasvatus voi olla sopiva metsänkäsittelymenetelmä esimerkiksi kosteissa korpikuusikoissa.

Jätä suojavyöhykkeitä

Vesistöjen varsilla tulee huolehtia riittävän leveiden suojavyöhykkeiden jättämisestä. Paikkatietoaineistojen avulla suojavyöhykkeiden leveyksien suunnittelu helpottuu – eroosioriskistä riippuen vesistön kannalta paras suojavyöhyke voi toisinaan olla sertifioinnin edellyttämää leveämpi. Suojavyöhykkeen kasvillisuus sitoo hakkuualueelta valuvia ravinteita ja maa-aineista, mikä vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Suojavyöhykkeet ylläpitävät myös monimuotoista lajistoa, sillä vesistöjen reuna-alueet poikkeavat usein puulajisuhteiltaan ja kasvilajistoltaan muusta metsästä. Useat virtavesissä elävät lajit ovat riippuvaisia hapekkaasta, viileästä vedestä. Riittävän leveät, puustoiset suojavyöhykkeet varjostavat vesistöjä ja suojaavat niitä ulkoiselta kuormitukselta.

Huolehdi toimenpiteiden toteutuksesta ja laadusta

Hyödynnä metsänhoidossa mahdollisuuksien mukaan parhaiksi todettuja vesiensuojeluratkaisuja, kuten putkipatoja ja pintavalutuskenttiä. Vesiensuojelun suunnittelussa kannattaa hyödyntää olemassa olevia työkaluja ja paikkatietoaineistoja, jotta vesiensuojelurakenteiden valinta, sijoittaminen ja mitoittaminen helpottuu. Muista myös huolehtia tarpeen mukaan vesiensuojelurakenteiden huollosta ja tyhjentämisestä!

Valitse vesiensuojelun ratkaisut oikein

Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän talven aikaista valuntaa, voimistavan rankkasateita ja toisaalta pidentävän myös kesäaikaisia kuivuusjaksoja. Vesiensuojelun ratkaisut kannattaa suunnitella ja mitoittaa vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Esimerkiksi erilaisten padottavien rakenteiden, kuten kaivu- ja perkauskatkojen, sekä putkipatojen ja pintavalutuksen hyödyntäminen ojien kunnostusten yhteydessä voi olla tehokkain tapa varautua sekä märkiin että kuiviin jaksoihin.

Lisätietoja

Monimuotoinen metsä kestää muutoksia paremmin

Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien riskien hallinnassa tulee kiinnittää entistä suurempi huomio puuston elinvoimaisuuteen ja metsien monilajisuuteen. Ilmastonmuutos ei uhkaa suomalaisten metsien olemassaoloa, mutta sen ennustetaan vaikuttavan voimakkaasti metsäekosysteemin rakenteeseen muuttamalla lajien levinneisyysalueita ja runsauksia sekä lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Vaikutukset vaihtelevat puulajeittain ja kasvupaikoittain sekä maantieteellisesti.

Osa metsälajeista hyötyy ilmaston lämpenemisestä, kun taas toiset lajit saattavat taantua vähitellen. Myös tuholaisten ja vieraslajien esiintyminen saattaa yleistyä lämpenevässä ilmastossa. Mitä runsaampia, elinvoimaisempia ja mo­nimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Vanhat elävät puut, lehtipuut ja lahoavat puut ovat vallitseva osa pohjoisen havumetsän elämää ja välttämättömyys tuhansille eliölajeille, jotka turvaavat metsäekosysteemin toiminnan vaikuttamalla eliökantojen säätelyyn, hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Siksi hakkuu- ja hoitotöissä kannattaa ylläpitää vanhoja eläviä puita, lahoavia puita, lehtipuita ja paikoittain alikasvosta. Talousmetsien luonnonhoidossa tätä kutsutaan monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistämiseksi.

VINKIT MONIMUOTOISEMPAAN METSÄNHOITOON

Suosi sekapuustoisuutta

Sekapuustoisuus edistää eri puulajeista riippuvaisten eliöiden menestymistä metsässä. Sekapuustoisuutta suosimalla voidaan myös vähentää hyönteis- ja sienituhojen riskiä verrattuna yhden puulajin metsikköön. Metsän monimuotoisuuden lisäksi sekapuustoisuus lisää metsän maisemallista arvoa.

Jätä säästöpuita

Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka metsänomistaja säästää metsässään pysyvästi. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään. Säästöpuilla voidaan ylläpitää talousmetsässä vanhoja eläviä puita ja metsätaloudellisesti vähemmän merkityksellisiä puita. Hyviä säästöpuita ovat esimerkiksi kolopuut ja harvalukuisemmat lehtipuut. Esimerkiksi haapa on erityisen tärkeä säästöpuulaji.

Huolehdi lehtipuusekoituksesta

Lehtipuusekoituksen jättäminen taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on tärkeää sekä metsätalouden että monimuotoisuuden kannalta. Vaihtelevan lehtipuuston saaminen onnistuu hyvin melkein kaikilla kasvupaikoilla. Lehtipuusekoitus muodostuu havupuiden seassa kasvatettavista koivuista sekä säästöpuina säilytettävistä puista – haavoista, raidoista, jaloista lehtipuista – joiden metsätaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta monimuotoisuusarvo on suuri. Lehtipuusekoitus on myös riistaeläimille tärkeä.

Säästä riistatiheikköjä

Riistatiheiköt ovat metsänkäsittelyssä alikasvospuiden ryhmiä, joiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Riistatiheikköön tulisi jättää vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Tiheikköjä jätetään, jotta kasvava metsä säilyisi sopivana eläimille, erityisesti linnuille. Tiheikköjen ansiosta eläimet voivat löytää metsässä yhtäaikaisesti sekä ravinnon että suojaa maan pinnassa. Riistatiheikön tärkein puulaji on kuusi.

Lisää lahopuuta

Lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puuta, jolla elää lahottajaeliöstöä. Lahopuilla elävät tuhannet eliölajit turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla esimerkiksi hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Metsään luontaisesti syntynyt lahopuusto pyritään säästämään ja sitä pyritään varomaan esimerkiksi hakkuiden ja metsänuudistamisen yhteydessä. Metsänomistaja voi myös lisätä esimerkiksi tekopökkelöillä kolopesijöille tärkeää pystylahopuuta, jota on etenkin nuorissa metsissä yleensä niukasti.

Huomioi luonnonhoidossa tuhoriskit

Säästö- ja lahopuiden lisääminen toteutetaan siten, että kasvatettaville puille vahingolliset sieni- ja hyönteislajit eivät pääse runsastumaan metsässä.

Kuusikoissa ja männiköissä on huomioitava erityisesti juurikääpä. Juurikäävän lahottamien kuusikoiden hakkuussa lahopuuksi säästetään ensisijaisesti muita puita kuin kuolleita kuusia. Eläviksi säästöpuiksi sopivat parhaiten lehtipuut tai mänty. Uutta puusukupolvea ei lähdetä kasvattamaan lahojen kuusten alle syntyneestä alikasvoksesta. Juurikääpäisiä kuusentyveyksiä ei jätetä uudistusalueelle lahopuuksi.

Hyönteistuhoriskit eivät koske puita, jotka ovat täysin kuolleita. Sen sijaan tuoreisiin havupuutuulenkaatoihin (vihreä latvus) liittyy hyönteistuhoriski silloin, kun vahingoittuneita puita on runsaasti. Riskiä hallitaan poistamalla metsätuholain asettamien rajojen ylimenevä osuus tuulenkaadoista.

Muiden kuin tuoreiden ja vahingoittuneiden runkojen poistamisesta on hyönteistuhojen kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuolleessa puussa elää esim. kirjanpainajan luontaisia vihollisia, jotka voivat rajoittaa tuhon leviämistä. Vaurioituneet tai kuolleet lehtipuut ovat hyönteistuhoriskien kannalta harmittomia.

Lisätietoja

Miten metsiä hoidetaan ilmastokestävästi?

Metsätaloudessa ilmastonmuutokseen varautuminen koostuu monista eri toimenpiteistä, jotka jo valtaosin kuuluvat hyvään metsien hoitoon. Ilmastonmuutokseen varautumiseksi hyvien käytäntöjen noudattaminen on entistäkin tärkeämpää. Näin voidaan varmistaa metsien terveyden ja kasvukunnon säilyminen sekä pienentää ilmastonmuutoksen tuomia erilaisia uhkia. Lisäksi tuhoriskien hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

 

Metsänhoidon suosituksissa on tarkasteltu metsätalouden keinoja ilmastonmuutokseen varautumiseksi sekä metsänomistajan että metsäammattilaisen näkökulmasta. Alla on listattu keinot teemoittain.

METSÄNOMISTAJA JA AMMATTILAINEN: TEE METSÄNHOIDOSTA SÄÄNKESTÄVÄMPÄÄ!

Metsäsuunnittelu

  • Puusto- ja kasvupaikkatiedot kannattaa pitää ajan tasalla.
  • Riskikohteiden tunnistamiseen kannattaa hyödyntää paikkatietoa. Sen avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi kasvupaikat, jotka ovat alttiita maan kuivumiselle tai tuuli- ja lumituhoille.
  • Vältä yksipuolista puustorakennetta tilatasolla. Käytä metsiköissä monipuolisesti eri metsänkasvatuksen menetelmiä ja puulajeja.
  • Kuvaa kohteen paras korjuukelpoisuusajankohta, esim. ”kuivan kesän aikana”.

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen

  • Huomioi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kaikissa toimenpiteissä.
  • Suosi sekapuustoisuutta ja lehtipuusekoitusta.

Vesiensuojelu ja vesitalouden säätely

  • Huolehdi vesiensuojelun toimenpiteistä ja niiden laadusta.
  • Mitoita vesiensuojelun ratkaisut vastaamaan sadannan äärevöitymiseen.
  • Toimenpiteiden ajoituksessa kannattaa hyödyntää pitkän ajan sääennusteita, esim. ojitusten kunnostuksessa.
  • Valuma-aluetason vesistövaikutukset tulisi huomioida mahdollisuuksien mukaan ja hyödyntää olemassa olevia aineistoja mm. vedenvirtaamamalleja ja eroosioriskikartoitusta.
  • Hyödynnä tarkoituksenmukaisia vesiensuojeluratkaisuja, kuten putkipatoja ja pintavalutuskenttiä.
  • Vältä tarpeetonta ojien kunnostamista turvemailla ja hyödynnä puustoisuutta pohjavedenpinnan tason säätelyssä.

Metsänuudistaminen

  • Valitse kasvatettavat puulajit kasvupaikan ja maalajin mukaan (esim. kuivuusriskiin varautuen).
  • Hyödynnä mahdollisuudet kasvattaa myös mm. jaloja lehtipuita, haapaa, tervaleppää ja lehtikuusta.
  • Vältä kuusen kasvatusta liian karuilla kasvupaikoilla.
  • Käytä jalostettua siemen- ja taimimateriaalia metsänviljelyssä.
  • Käytä viljelyssä kullakin maantieteellisellä alueella parhaiten menestyviä kotimaisia siemen- ja taimialkuperiä.
  • Toimenpiteiden ajoituksessa kannattaa hyödyntää pitkän ajan sääennusteita, esim. kylvön ja istutuksen ajoittamisessa.
  • Käytä hyväksi siemensatoennusteet luontaisessa uudistamisessa.
  • Hyödynnä luontainen taimiaines sekapuustoisuuden aikaansaamiseksi.

Taimikonhoito

  • Huolehdi taimikoiden hoidosta ajallaan.
  • Jätä havupuuvaltaiseen taimikkoon mahdollisuuksien mukaan lehtipuusekoitus taimikonharvennuksessa (huomioiden kuitenkin eri puulajien kasvurytmit).

Puunkorjuu ja varastointi

  • Vältä korjuuvaurioita, sekä maaston että puuston osalta.
  • Tee juurikäävän torjunta asianmukaisesti ja metsälain vaatimalla tavalla.
  • Noudata metsätuholain mukaisia aikarajoja.
  • Toimenpiteiden ajoituksessa kannattaa hyödyntää pitkän ajan sääennusteita.

Kasvatushakkuut

  • Tee puuston ensiharvennus oikea-aikaisesti. Näin voit välttää nuorten puustojen liiallisen tiheyden aiheuttamaa riukuuntumista.
  • Suosi sekapuustoisuutta ja lehtipuusekoitusta.
  • Edistä hakkuin puuston luontaista laji- ja kokovaihtelua.
  • Huomioi hakkuiden ajoituksessa puuston tila ja korjuuolosuhteet
  • Toimenpiteiden ajoituksessa kannattaa hyödyntää pitkän ajan sääennusteita.

Uudistushakkuut

  • Aikaista uudistushakkuuta tuulituhoille alttiilla alueilla ja/tai jos juurikääpä lahottaa puustoa.
  • Uudista huonokuntoiset, varttuneet puustot välittömästi.

Lannoitus

  • Turvemetsien ravinnetasapainoa voi parantaa tuhkalannoituksella, kivennäismaiden puustoa terveyslannoituksilla.

Metsäteiden kunnossapito

  • Huolehdi metsäteiden kunnossapidosta ja perusparannuksista, erityisesti niiden kantavuus huomioiden.
  • Varmista tierumpujen kunto ja riittävän suuri koko veden virtaukselle sekä vaelluskalojen liikkumiselle.
  • Toimenpiteiden ajoituksessa kannattaa hyödyntää pitkän ajan sääennusteita.

Lisätietoja

 

Lisätiedon lähteille

Katso video YouTubesta: Kauko Viksu – Kaukaa viisas metsänomistaja

Lataa vinkkilista (2019, pdf): Tee metsänhoidosta säänkestävämpääÖka skogsvårdens väderbeständighet

Lisätietoa teemoittain

Täältä löydät lisätietoja ilmastonmuutoksesta ja metsänhoidosta teemoittain.

ILMASTONMUUTOS

METSÄTUHOT

LUONNON MONIMUOTOISUUS JA LUONNONHOITO

VESIENSUOJELU JA VESITALOUDEN HALLINTA

KESTÄVÄ METSÄNHOITO

Metsänhoito ja metsänomistus askarruttavat?

Voit ottaa yhteyttä Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntijoihin.

Kirjaudu Metsään.fi-palveluun, sieltä näet oman metsäsi tiedot.

Kysyttävää Kaukaa viisasta metsänhoitoa -kampanjasta?

Essi Lahti, Tapio, projektipäällikkö, essi.lahti(at)tapio.fi, +358 50 467 9871

Nora Arnkil, Tapio, asiantuntija, nora.arnkil(at)tapio.fi, +358 50 325 8047

#KAUKAAVIISASTA METSÄNHOITOA

 

#ilmastokestävämetsä #hyvänsäänaikana

Kaukaa viisasta metsänhoitoa -kampanja on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa ja Tapion koordinoimaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen viestintähanketta. Toteutuksessa ja viestinnässä ovat mukana maa- ja metsätalousministeriö, Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK ja Luonnonvarakeskus. Teeman sisällöt pohjautuvat Metsänhoidon suosituksiin, jotka perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin hyvästä metsänhoidosta. Työllä edistetään Kansallisen metsästrategian 2025 ja Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 tavoitteiden toteutumista.