Etusivu > Projektit > Monimuotoinen luonto

Monimuotoinen luonto

Päivitetty 14.4.2022

Monimuotoinen metsä kestää muutoksia paremmin

Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien riskien hallinnassa tulee kiinnittää entistä suurempi huomio puuston elinvoimaisuuteen ja metsien monilajisuuteen. Ilmastonmuutos ei uhkaa suomalaisten metsien olemassaoloa, mutta sen ennustetaan vaikuttavan voimakkaasti metsäekosysteemin rakenteeseen muuttamalla lajien levinneisyysalueita ja runsauksia sekä lajien välisiä vuorovaikutussuhteita. Vaikutukset vaihtelevat puulajeittain ja kasvupaikoittain sekä maantieteellisesti.

Osa metsälajeista hyötyy ilmaston lämpenemisestä, kun taas toiset lajit saattavat taantua vähitellen. Myös tuholaisten ja vieraslajien esiintyminen saattaa yleistyä lämpenevässä ilmastossa. Mitä runsaampia, elinvoimaisempia ja mo­nimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Vanhat elävät puut, lehtipuut ja lahoavat puut ovat vallitseva osa pohjoisen havumetsän elämää ja välttämättömyys tuhansille eliölajeille, jotka turvaavat metsäekosysteemin toiminnan vaikuttamalla eliökantojen säätelyyn, hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Siksi hakkuu- ja hoitotöissä kannattaa ylläpitää vanhoja eläviä puita, lahoavia puita, lehtipuita ja paikoittain alikasvosta. Talousmetsien luonnonhoidossa tätä kutsutaan monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistämiseksi.

VINKIT MONIMUOTOISEMPAAN METSÄNHOITOON

Suosi sekapuustoisuutta

Sekapuustoisuus edistää eri puulajeista riippuvaisten eliöiden menestymistä metsässä. Sekapuustoisuutta suosimalla voidaan myös vähentää hyönteis- ja sienituhojen riskiä verrattuna yhden puulajin metsikköön. Metsän monimuotoisuuden lisäksi sekapuustoisuus lisää metsän maisemallista arvoa.

Jätä säästöpuita

Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka metsänomistaja säästää metsässään pysyvästi. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään. Säästöpuilla voidaan ylläpitää talousmetsässä vanhoja eläviä puita ja metsätaloudellisesti vähemmän merkityksellisiä puita. Hyviä säästöpuita ovat esimerkiksi kolopuut ja harvalukuisemmat lehtipuut. Esimerkiksi haapa on erityisen tärkeä säästöpuulaji.

Huolehdi lehtipuusekoituksesta

Lehtipuusekoituksen jättäminen taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on tärkeää sekä metsätalouden että monimuotoisuuden kannalta. Vaihtelevan lehtipuuston saaminen onnistuu hyvin melkein kaikilla kasvupaikoilla. Lehtipuusekoitus muodostuu havupuiden seassa kasvatettavista koivuista sekä säästöpuina säilytettävistä puista – haavoista, raidoista, jaloista lehtipuista – joiden metsätaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta monimuotoisuusarvo on suuri. Lehtipuusekoitus on myös riistaeläimille tärkeä.

Säästä riistatiheikköjä

Riistatiheiköt ovat metsänkäsittelyssä alikasvospuiden ryhmiä, joiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Riistatiheikköön tulisi jättää vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Tiheikköjä jätetään, jotta kasvava metsä säilyisi sopivana eläimille, erityisesti linnuille. Tiheikköjen ansiosta eläimet voivat löytää metsässä yhtäaikaisesti sekä ravinnon että suojaa maan pinnassa. Riistatiheikön tärkein puulaji on kuusi.

Lisää lahopuuta

Lahopuulla tarkoitetaan kuollutta puuta, jolla elää lahottajaeliöstöä. Lahopuilla elävät tuhannet eliölajit turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla esimerkiksi hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Metsään luontaisesti syntynyt lahopuusto pyritään säästämään ja sitä pyritään varomaan esimerkiksi hakkuiden ja metsänuudistamisen yhteydessä. Metsänomistaja voi myös lisätä esimerkiksi tekopökkelöillä kolopesijöille tärkeää pystylahopuuta, jota on etenkin nuorissa metsissä yleensä niukasti.

Huomioi luonnonhoidossa tuhoriskit

Säästö- ja lahopuiden lisääminen toteutetaan siten, että kasvatettaville puille vahingolliset sieni- ja hyönteislajit eivät pääse runsastumaan metsässä.

Kuusikoissa ja männiköissä on huomioitava erityisesti juurikääpä. Juurikäävän lahottamien kuusikoiden hakkuussa lahopuuksi säästetään ensisijaisesti muita puita kuin kuolleita kuusia. Eläviksi säästöpuiksi sopivat parhaiten lehtipuut tai mänty. Uutta puusukupolvea ei lähdetä kasvattamaan lahojen kuusten alle syntyneestä alikasvoksesta. Juurikääpäisiä kuusentyveyksiä ei jätetä uudistusalueelle lahopuuksi.

Hyönteistuhoriskit eivät koske puita, jotka ovat täysin kuolleita. Sen sijaan tuoreisiin havupuutuulenkaatoihin (vihreä latvus) liittyy hyönteistuhoriski silloin, kun vahingoittuneita puita on runsaasti. Riskiä hallitaan poistamalla metsätuholain asettamien rajojen ylimenevä osuus tuulenkaadoista.

Muiden kuin tuoreiden ja vahingoittuneiden runkojen poistamisesta on hyönteistuhojen kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuolleessa puussa elää esim. kirjanpainajan luontaisia vihollisia, jotka voivat rajoittaa tuhon leviämistä. Vaurioituneet tai kuolleet lehtipuut ovat hyönteistuhoriskien kannalta harmittomia.

Lisätietoja