Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä – Metsäpolitiikkafoorumi

Metsäpolitiikkafoorumissa laaditaan politiikka- tutkimussuosituksia vuosittain vaihtuvista ajankohtaisista teemoista tutkijoiden ja käytännön toimijoiden yhteistyönä. Teemasta Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä on valmistunut loppuraportti, jonka tulokset esitetään loppuseminaarissa 19.3.2019. Monimuotoisuuden edistämisen toimenpiteet on oleellista suunnata kohteisiin, joissa voidaan saavuttaa tuloksia kustannustehokkaasti uusinta tekniikkaa hyödyntäen. Alla on lyhyt tiivistelmä Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä -raportista. Loppuraportti on luettavissa täällä. 

Monimuotoisuuden säilyttäminen kansainvälinen tavoite

Luonnon monimuotoisuus nähdään maailmanlaajuisesti perusedellytyksenä kaikille luonnosta saataville tuotteille ja palveluille. Monimuotoinen metsä turvaa luonnon elinvoimaa ympäristön muutosten myllerryksessä ja auttaa sopeutumisessa ilmastonmuutokseen yksipuolista ekosysteemiä paremmin.

YK:n 1992 laaditun biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen toimeenpanossa ovat keskeisiä sekä EU:n että kansallisen tason strategiat ja toimintaohjelmat. EU:n biodiversiteettistrategian väliarvioinnissa 2016 todettiin, että tavoitteita ei saavuteta ilman huomattavia lisätoimia.

Suomessa laaja tuki metsien monimuotoisuuden turvaamiselle

Suomessa valtionhallinto, metsäteollisuus, metsänomistajat ja kansalaisjärjestöt ovat selkeästi asettuneet metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisen taakse. Se nähdään sekä olennaisena elementtinä metsien elinvoiman säilyttämiseksi että metsätalouden hyväksyttävyyden edellytyksenä.

Vuonna 2019 päivitetyn Suomen Kansallisen metsästrategian keskeisenä tavoitteena on metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen lähivuosina ja luonnon monimuotoisuudelle suotuisan tilan varmistaminen vuoteen 2050 mennessä.

Suomessa metsien monimuotoisuutta turvataan

• lainsäädännöllä
• sertifiointikriteereillä
• luonnonhoito- ja kehittämishankkeilla
• metsänhoitosuosituksilla
• kaavoituksella
• metsäneuvonnalla
• vapaaehtoisella suojelulla (esim. METSO-ohjelma)

Monimuotoisuuden tunnuslukujen seuranta osoittaa edistymistä monella alalla, mutta myös sen, että 2020 tavoitteista ollaan jäämässä. Metsäluonnonhoitoa on siis entisestään tehostettava.

Monimuotoisuutta edistetään luontokohteissa

Metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan suojelun lisäksi aktiivisia luonnonhoitotoimia talousmetsissä. Tähän on Suomessa hyvä lähtökohta: metsätalous perustuu luontaisen kaltaisiin ekosysteemeihin. Puulajeja kasvatetaan niiden luontaisilla kasvupaikoilla.

Tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat niiden luontaisilla levinneisyysalueilla. Lajien suojelun kannalta toimenpiteiden kohdentaminen luontotyyppeihin ja rakennepiirteisiin on tarkoituksenmukaisinta ja kustannustehokkainta, esimerkiksi:

Lehtometsissä lisätään jalojen lehtipuiden elintilaa raivaamalla kuusia.
Paahdemetsiä hoidetaan käyttämällä tulta uudistamisen yhteydessä ja poistamalla varjostavaa puustoa.
Vanhoja, kuolleita ja lahoja puita säästetään.
Tutkimuksen, politiikan ja käytännön yhteistyö tärkeää

Monimuotoisuuden edistämisessä pääelementtejä ovat tutkimus, politiikka ja käytäntö.

Tutkimus tuo uusia näkökulmia keskusteluun sekä ohjeistusta tieteelliseen näyttöön perustuviin metsän- ja luonnonhoidon suosituksiin.

Poliittiset päätökset tarvitsevat tutkittua tietoa sekä metsäluonnosta ja sen käytöstä että politiikkakeinojen vaikuttavuudesta.

Käytännön toteutuksessa monimuotoisuuskohteet on tunnistettava ja niille on suunniteltava hoitotoimia kustannustehokkaasti.

Metsäpolitiikkafoorumin politiikka- ja tutkimussuosituksia valittaessa otettiin huomioon monimuotoisuuden edistämiseksi tehty työ sekä menossa olevat kehityshankkeet. Seuraavissa suosituksissa on nostettu esille teemoja, joilla nykytilanteessa olisi vaikuttavuutta ja jotka olisivat toteuttamiskelpoisia.

Foorumin politiikkasuositukset

1. Politiikkakeinojen yhteisvaikutuksen tarkastelu

Politiikan pääkeinoja ovat sääntely, informaatio-ohjaus, taloudelliset kannustimet sekä näitä tukevien instituutioiden toiminta. Politiikan vaikuttavuus syntyy keinojen yhdistelmästä. Keinovalikoimaa on katsottava kokonaisvaltaisesti. Erityisesti on tarkasteltava talous- ja työllisyys- sekä ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikan keinojen yhteisvaikutusta metsien monimuotisuuteen.

2. Monimuotoisuuden turvaaminen digitaalisin keinoin

Monimuotoisuuden turvaamisen toimintaketjussa olennaisia elementtejä ovat maastotietojen laatu, tietojen saattaminen kaikkien toimijoiden käyttöön, metsänomistajan päätöstukijärjestelmien kehittäminen sekä seurantamenetelmien rakentaminen. Näiden kaikkien osien toiminnan tehostamisessa avaimena tulee olemaan kaukokartoitus, digitaalinen tiedonkeruu ja -välitys sekä simulointimallien ja tekoälyalgoritmien yhdistäminen saatavilla oleviin paikkatietoihin ja muihin tietoihin.

Seuraavassa on esille nostettu muutamia tärkeimpiä esimerkkejä:

a. Maisema- ja aluetason monimuotoisuuden edistäminen
Metsäekosysteemin rakennepiirteiden ja yksittäisten metsäkuvioiden metsikkökuvioiden lisäksi monimuotoisuutta tulee edistää myös maisema- ja aluetasolla. On huolehdittava siitä, että arvokkaiden metsäluontokohteiden välillä on ajallista ja paikallista jatkuvuutta (kytkeytyvyys).

Kustannustehokkaat kartoitusmenetelmät ja monimuotoisuuden mittarit ovat edellytyksiä maisematason monimuotoisuuden edistymisen seurannassa. Mittareiden kehittämiseen tarvitaan voimavaroja.

b. Luonnonhoitotoimien priorisointi kustannustehokkaasti
Kustannustehokkuus edellyttää ensi sijassa toimenpiteitä kohteissa, joissa monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden hyöty on suurin. Alueellisesti priorisoituihin luontotyyppeihin ja lajeihin keskittyvät toimet tulee toteuttaa eri toimijoiden välisenä yhteistyönä.

Erityisen kustannustehokas keino talousmetsien monimuotoisuuden edistämisessä on lehtojen luonnonhoito. Myös Etelä-Suomen karut kangasmetsät on vastikään nostettu esille uhanalaisena elinympäristönä.

c. Monimuotoisuuskohteiden tunnistaminen ja niiden hoitotarpeen tiedostaminen
On varmistettava, että tieto monimuotoisuuden kannalta tärkeistä kohteista sekä uhanalaisten lajien esiintymispaikoista on kaikkien toimijoiden saatavilla ja että toimijoilla on valmius ja tahto huolehtia kohteiden oikeasta käsittelystä. Tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja neuvontaa, johon myös uudet digitaaliset järjestelmät antavat entistä enemmän joustavia mahdollisuuksia.

d. Tutkimustulosten tie käytäntöön nopeammaksi
Metsien monimuotoisuuteen liittyvän tutkimuksen viemiseksi käytäntöön tarvitaan keinoja, jotka

1. suhteuttavat uuden tiedon olemassa olevaan tutkimustietoon,
2. kehittävät metsäluonnon hoidon suosituksia viimeisimmän tutkimuksen mukaisesti sekä
3. välittävät tutkimustiedon selkeässä muodossa metsänomistajille ja muille käytännön toimijoille.

Foorumi ehdottaa asiantuntijapaneeleita, joiden tehtävänä olisi päivittää luonnonhoidon suositukset aika ajoin viimeisimmän tutkimustiedon perusteella. Digitalisaatio tuo tähänkin uusia mahdollisuuksia.

Foorumin tutkimussuositukset

1. Politiikkakeinojen vaikuttavuuden tutkimus

Sääntelyn, markkinakeinojen (kuten sertifioinnin) sekä informaatio-ohjauksen sekä näitä tukevien instituutioiden kokonaisuus ratkaisee sen, miten hyvin monimuotoisuuden edistämisen tavoitteet toteutuvat.

Tarvitaan tutkimusta sellaisen kokonaisuuden luomiseksi, missä metsänomistajat ovat valmiita edistämään monimuotoisuutta talousmetsissä. Tutkimuksen tulisi kattaa paitsi metsä- ja ympäristöpolitiikka, myös muiden metsään vaikuttavien politiikan keinojen vaikutus monimuotoisuuden kehittymiseen.

2. Metsänkäsittelyn vaikutukset metsien monimuotoisuuteen

Monimuotoisuuden edistämiseksi käytännön tasolla on kehitettävä työkaluja metsäsuunnittelun perinteisten menetelmien laajentamiseksi muuhun kuin puuntuotantoon.

Suunnittelujärjestelmien käyttö edellyttää tiedon keräämistä uusien indikaattorien nykytilasta sekä ennusteita niiden kehittymisestä metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteiden funktiona. Sekä mittaamisessa että kehitysennusteissa tarvitaan uutta tutkimustietoa. Kehitysennusteiden laatimiseksi tarvitaan empiiriseen koeala-aineistoon perustuvat kasvumallit, joilla voidaan simuloida luotettavasti erilaisia metsänkäsittelystrategioita.

3. Monimuotoisuuskohteiden tunnistaminen ja seuranta

Monimuotoisuuden mittaristoa on syytä monipuolistaa ja laajentaa. Tarvitaan kuolleen puun määrän kaltaisia indikaattoreita, joiden arviointi on selkeää, ja jotka myös toimivat operatiivisella tasolla.

Tutkimuksessa tulisi selvittää, mm. mitä monimuotoisuuden indikaattoreita olisi mahdollista arvioida kaukokartoituksella riittävän luotettavasti sekä mahdollisuudet tunnistaa potentiaaliset monimuotoisuudelle tärkeät kohteet kaukokartoitusaineistosta ja muusta paikkatietoaineistosta tekoälyn keinoin.

Artikkelin kirjoittajat

Risto Päivinen, Senior Advisor, Tapio, +358 5005 77308, risto.paivinen@tapio.fi
Henry Schneider, metsätietoasiantuntija, Metsäpolitiikkafoorumin projektipäällikkö, Tapio, + 358 40 160 8564, henry.schneider@tapio.fi

Lisätietoa

Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä – Metsäpolitiikkafoorumin raportti

Loppuraportti: Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä
Metsäpolitiikkafoorumi 
Kansallinen metsästrategia 2025

Metsäpolitiikkafoorumi edistää tutkimusnäyttöön perustuvaa metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Foorumissa analysoidaan tieteellinen tieto ajankohtaisista aiheista ja laaditaan synteesi sekä annetaan politiikka- ja tutkimussuosituksia havainnollisessa ja helposti hyödynnettävässä muodossa. Foorumi kokoaa ihmisiä yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja käytännön metsänhoitoa tekevistä organisaatioista keskustelemaan ja jakamaan viimeisimpiä tutkimustuloksia ja parhaita käytännön kokemuksia.