Suometsien kokonaisananalyysi, Policy Brief | Metsäpolitiikkafoorumi

Metsäpolitiikkafoorumin vuoden 2019 teema oli  Suometsien kokonaisanalyysi. Aiheesta laadittiin loppuraportti ja kolme teknistä raporttia. Policy Brief, tiivistelmä  suometsien kokonaisanalyysistä on tällä sivulla, pdf versio on ladattavissa täältä.  

Suometsät vaativat kokonaisvaltaista otetta

Turvemaat tärkeitä puuhuollolle, mutta kankaita hankalampia hoitaa ja hakata

Toisen maailmansodan jälkeisistä yli 10 miljoonasta suohehtaarista ojitettiin metsänparannuksen rahoitusohjelmien tuloksena yhteensä 6 miljoonaa hehtaaria. Etelä-Suomessa soista on ojitettu 75 % ja Pohjois-Suomessa 40 %. Uudisojitukset ovat käytännössä loppuneet 2000-luvulle tultaessa, joten ojitettujen soiden ala ei enää nouse. Ojittamattomia soita on jäljellä 4 miljoonaa hehtaaria.

Sekä puuston määrä että sen kasvu turvemailla on 1950-luvun jälkeen yli kaksinkertaistunut. Ojitusalueiden puusto on varttunut ja niiden osuus kokonaishakkuista on noin viidennes. Pohjanmaalla ja Kainuussa turvemaiden merkitys puuhuollossa on keskimääräistä suurempi ja edelleen kasvussa.

Turvemaiden puuntuotantoa voidaan edistää kannattavasti aktiivisella metsänhoidolla, ojaston kunnostuksella ja lannoituksella. Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän kasvua turvemaillakin. Turvemaiden puunkorjuu on kallista: maaperän kantavuus vaihtelee säätilan mukaan ja suurelle osalle soita pääsee koneilla vasta kun maa on jäässä. Uuden puusukupolven perustaminen on kosteus- ja lämpötilavaihteluiden takia kangasmaita hankalampaa.

Soista on suojeltu 13 %, ja lisäsuojelun tarvetta on koko maassa erityisesti uhanalaisimmissa luontotyyppiryhmissä: korvissa, letoissa ja puustoisissa luhdissa. Etelä-Suomessa myös rämeillä ja nevoilla on uhanalaistuneita tyyppejä ja tarvetta lisäsuojeluun. Monimuotoisuutta voidaan suojelun lisäksi edistää ennallistamisella ja kangasmetsien luonnonhoidon kaltaisilla menetelmillä.

Ojitettuja soita hyödynnettävä ympäristöhaittoja varoen

Metsien hiilivarastosta 2/3 on turpeessa. Metsätalouden ja luonnonhoidon toimenpiteet voivat aiheuttaa hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. Ilmastovaikutusten hallinta on tasapainoilua maaperän ja puuston päästöjen välillä. Puusto sitoo hiiltä kasvaessaan mutta samalla kuivattaa turvepohjaa, jolloin sen hiilivarastoa vapautuu. Peitteisellä metsänkasvatuksella pyritään pitämään turpeen vedenpinnan taso sopivana ilman ojaston kunnostamista. Peitteisen kasvatuksen vaikutuksen tutkimusnäyttö turvemailla on kuitenkin toistaiseksi puutteellista.

Päätehakkuut ja niiden yhteydessä tehtävä maanmuokkaus lisäävät vesistöjen kiintoaine- ravinne- ja humuskuormitusta. Kiintoaineet muuttavat järvien eliölajistoa ja ekosysteemin toimintaa. Ravinnekuormitus lisää kasviplanktontuotantoa ja vesikasvillisuuden leviämistä. Humuskuormitus muuttaa veden valaistusolosuhteita, lämpötilaa ja happipitoisuutta. Metsätalouden typpihuuhtouma, joka on alle 20% kokonaishuuhtoumasta, on ilmaston lämpenemisen vuoksi ollut kasvussa.

Käytössä olevilla vesiensuojelurakenteilla ehkäistään kiintoaines- ja ravinnekuormitusta. Vesiensuojelua voidaan tehostaa myös jättämällä ojat perkaamatta tapauksissa, joissa puuston haihdunta ylläpitää riittävää kuivatusta.

Hoitotoimet vaikuttavat eri suuntiin

Metsän- ja luonnonhoidon toimenpiteillä on suometsissä vaikutuksia puuntuotantoon, monimuotoisuuteen, hiilensidontaan ja vesistöpäästöihin. Jotkut toimenpiteistä vaikuttavat näihin tekijöihin samansuuntaisesti, jotkut vastakkaisesti. Ojien kunnostus lisää puuston ja samalla hiilivaraston kasvua, mutta aiheuttaa toisaalta maaperän hiilipäästöjä ja huonontaa vesistöjen laatua. Ennallistaminen vähentää turpeen hiilipäästöjä, mutta lisää metaanin vapautumista.

Metsäpolitiikkafoorumissa erisuuntaiset vaikutukset tiivistettiin taulukkoon, havainnollistaen eri toimenpiteiden vaikutusta muutamiin metsätalous-, ilmasto-, vesistö- ja monimuotoisuuden indikaattoreihin:

Politiikka- ja tutkimussuositukset

Metsäpolitiikkafoorumin laajan, eri tahoja osallistavan prosessin tuloksena on päädytty seuraaviin politiikka- ja tutkimussuosituksiin:

Monitahoinen kokonaisuus hallintaan

Suometsissä on otettava kangasmetsiä laajemmin huomioon eri tavoitteiden yhteensovittaminen ja toimenpiteiden yhteisvaikutukset. Kokonaisuuden hallitsemiseksi tarvitaan uusia laaja-alaisia vaikuttavuusanalyysejä mahdollistavia suunnittelu- ja laskentamalleja. Malleilla arvioidaan metsätalouden ja luonnonhoidon toimenpiteiden vesistö-, hiili- ja monimuotoisuusvaikutuksia sekä metsikkö- että aluetasolla. Mallien luotettavuus tulee varmistaa pitkäaikaisilla kenttäkokeilla sekä uusilla mittauksilla tunnuksista, joita ei ennen ole seurattu.

Osaamista ja tiedonjakoa vahvistetaan yhteistyöverkoston avulla

Metsäammattilaiset, vesiasiantuntijat, kaavoittajat sekä metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden suojelun asiantuntijat tarvitsevat työnsä tueksi ajankohtaisia perustietoja ja viimeisimpiä tutkimustuloksia. Erityisesti on panostettava kokonaisvaltaisien suunnittelumenetelmien käyttöönottoon.

Eri ulottuvuuksien tasapainoinen kehittäminen edellyttää useiden viranomaisten, tutkijoiden ja käytännön toimijoiden tiedonjakoa ja yhteistyötä. Metsäpolitiikkafoorumi ehdottaa koordinoidun verkoston perustamista suometsistä kerätyn tiedon jakamiseen ja hoidon suunnittelun kehittämiseen.

Paikalliset erityispiirteet otetaan huomioon

Turvemaiden merkitys puuhuollossa on suurin Pohjois-Pohjanmaalla; osuus ensimmäisen kymmenvuotiskauden suurimman kestävän hakkuusuunnitteen kuitukertymästä on 38 % ja tukkikertymästä 26 %, yhteensä 2,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Kertymäosuudet ovat korkeita myös Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Satakunnassa.

Soiden suojelutarve korostuu Etelä-Suomessa. Metsätalouskäytössä olevien ojitettujen soiden luonnonhoitoon on kiinnitettävä huomiota sekä jatkettava luonnontilaisten soiden suojelua. Ojitettujen soiden ennallistamista edistetään ottaen huomioon ilmasto- ja vesistövaikutukset kohteiden valinnassa. Alueelliset metsäohjelmat ovat hyvä väline suometsien erityistarkasteluun.

Vesistöjen laatua vaalitaan

Ojaston kunnostaminen ja muu suometsien metsänhoito vaikuttaa vesistöjen laatuun. Metsätaloudesta syntyvä vesistöjen kuormitus on viimeisimpien tutkimusten mukaan aiemmin arvioitua suurempaa. Vesiensuojelurakenteiden lisäämisellä ja monipuolistamisella voidaan kuormitusta vähentää nopeasti. Metsien käsittelyssä tätä tukisi myös tarpeettoman syvien ojien välttäminen sekä peitteisen metsänkasvatuksen suosiminen herkillä kohteilla.

Metsän uudistaminen ja kasvihuonekaasut tärkeimmät tutkimusaiheet

Peitteistä metsänkasvatusta pidetään usein lupaavana ratkaisumallina turvemaiden metsätalouden haitallisten kasvihuonekaasu- ja vesistövaikutusten ehkäisemisessä, mutta aiheesta ei ole vielä tutkimusnäyttöä. Lisää tietoa tarvitaan mm. vaihtuvasta taimiaineksesta, sekä myös korjuun riskeistä ja kannattavuudesta.

Suometsien kasvihuonekaasupäästöt koostuvat pääasiassa maaperän ja puuston hiilipäästöistä sekä maaperän metaani- ja typpioksiduulipäästöistä. Hiilen ja muiden päästöjen mekanismit ovat vastakkaisia ja päästöt vaihtelevat suotyypeittäin. Suometsien käsittelyohjeisiin tarvitaan siksi tutkimusnäyttöä sekä näistä vaikutuksista ja myös tuhka- ja muun lannoituksen sekä vesiensuojelurakenteiden ilmastovaikutuksista.

Lisätietoja:

Henry Schneider, projektipäällikkö, Metsäpolitiikkafoorumi, puh. 040 160 8564, henry.schneider@tapio.fi
Risto Päivinen, senior advisor, Metsäpolitiikkafoorumi, puh 0500 577 308, risto.paivinen@tapio.fi
Katja Matveinen, erityisasiantuntija, Metsäpolitiikkafoorumin ohjausryhmän puheenjohtaja, puh. 0295 162 287, katja.matveinen@mmm.fi

Metsäpolitiikkafoorumi
Metsäpolitiikkafoorumi: Suometsien hoidossa huomioitava monen tekijän yhteisvaikutukset
Suometsien kokonaisanalyysin tutkijapaneelit 2019
Suometsien kokonaisanalyysi sidosryhmäpaneeli
Kansallinen metsästrategia

Metsäpolitiikkafoorumi edistää tutkimusnäyttöön perustuvaa metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Foorumissa analysoidaan tieteellinen tieto ajankohtaisista aiheista ja laaditaan synteesi sekä annetaan politiikka- ja tutkimussuosituksia havainnollisessa ja helposti hyödynnettävässä muodossa. Foorumi kokoaa ihmisiä yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja käytännön metsänhoitoa tekevistä organisaatioista keskustelemaan ja jakamaan viimeisimpiä tutkimustuloksia ja parhaita käytännön kokemuksia.