Pienvesien ja niiden lähiympäristöjen monimuotoisuuden turvaaminen – Metsä-ELO

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä on metsän- ja luonnonhoidon tärkeä tavoite. Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon asiantuntijaryhmä Metsä-ELO kuunteli tutkimusesitelmiä ja keskusteli kokouksessaan 27.3.2023 pienvesien ja niiden lähiympäristöjen monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsä-Elon “Pienvesien lähimetsät” -teemakokouksesta tehtiin yhteenveto, webinaaritallenne on myös katsottavissa. 

”Metsien käsittelyn ja luonnonhoidon näkökulmasta pienvedet tulisi mieltää luontokohteiksi riippumatta siitä ovatko ne luonnontilaisia, luonnontilaisen kaltaisia tai muuttuneita, sillä ne ovat luontoarvoiltaan merkittäviä elinympäristöjä”, toteaa Metsä-ELOn puheenjohtaja, Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo.

Pienvedet ovat kokonaisuuksia, jotka tulisi ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti. Rantametsä ja vesi ovat ekologisessa vuorovaikutuksessa keskenään, minkä vuoksi metsäluontotyyppien ja vesistöluontotyyppien huomioiminen kokonaisuutena on tärkeää. Vaikka virtavesi olisi osittain laadultaan heikentynyt, niin se on edelleen itsessään arvokas ja tulisi huolehtia, ettei sen tila heikkene entisestään sillä puro vaikuttaa vastaanottavan vesistön tilaan.

Pienvesien lähimetsät – tutkimustietowebinaari 27.3.2023

Webinaarin esitykset ovat katsottavissa 30.4. saakka kahdessa osassa: osa 1 ja osa 2

Tiivistelmä Metsä-ELO:n järjestämän webinaarin sisällöstä:

The relationship between riparian hydrology, ecology and management in boreal forested catchments, Lenka Kuglerová (Swedish University of Agricultural Sciences)

Esityksessä käytiin läpi virtavesien rantavyöhykkeiden metsien ekologian ja hydrologian välisiä suhteita sekä metsien käsittelyn ja suojavyöhykkeiden vaikutuksia niihin. Erityisen merkittäviä ovat kohdat, joissa pohjavesi purkautuu maanpinnalle ennen päätymistä virtaveteen. Nämä erilliset rantojen virtauskohdat eli DRIPit (discrete riparian inflow point) kattavat noin 10 % virtaveden pituudesta, mutta voivat kattaa noin 60 % kaikesta sen vesimäärästä. Ne ovat lehtipuuvaltaisempia, lajistoltaan monimuotoisempia ja niiden monimuotoisuusvaikutukset jatkuvat pidemmälle virtavedestä verrattuna tavanomaiseen rantavyöhykkeeseen. Rantametsien käsittelyhistorialla on vaikutusta niiden hydrologiaan sekä metsän rakenteeseen ja puulajikoostumukseen. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin ruotsalaisia ja suomalaisia suojavyöhykkeitä havaittiin suojavyöhykkeen leveyden vaikuttavan positiivisesti varjotukseen, sen sijaan yhteys akvaattisten makroselkärangattomien runsauteen ja maa-aineksen kulkeutumisen hillitsemiseen ei ole selkeä. Yhteenvetona todettiin, ettei suojavyöhykkeen leveys ole kaikki kaikessa, vaan elinympäristön laatu merkitsee enemmän, minkä vuoksi suojavyöhykkeille tulisi olla uusia mitattavia tavoitteita.

Suojavyöhykkeen leveyden ja poimintahakkuun vaikutukset pienilmastoon, lajistoon ja tuulenkaatoihin, Anna Oldén ja Panu Halme (Jyväskylän yliopisto)

Esityksen pitäjä Anna Oldén oli estynyt ja häntä tuurasi Panu Halme. Esityksessä käytiin läpi metsälain 10 §:n mukaisten puronvarsikohteiden turvaamisen toteutumista eri levyisillä suojavyöhykkeillä. Tutkimuksen fokus on enemmän puronvarren luontotyypissä kuin siinä, mikä elää veden pinnan alla. Ensimmäinen koeasetelma vuosilta 2004-2017 sisälsi n. 40 puroa, joihin toteutettiin 5 käsittelyä talvella 2005-2006. Kohteisiin sisältyi käsittelemätön kontrolliala, 30 m käsittelemätön suojavyöhyke, 30 m suojavyöhyke 30 % poimintahakkuulla, 15 m käsittelemätön suojavyöhyke sekä 15 m suojavyöhyke 30 % poimintahakkuulla. Kahden vuoden sisällä hakkuista havaittiin muutoksia 15 metrin suojavyöhykkeillä putkilokasvien ja lehtisammalten runsaudessa. Käävissä muutoksia tapahtui 12 vuoden aikana lisäksi 30 m poimintahakatulla suojavyöhykkeellä. Tuulenkaatojen määrä lisääntyi 15 metrin etäisyydellä avohakkuun reunasta puroa kohti edetessä kaikilla suojavyöhykkeillä. Suojavyöhykkeet muuttuivat avoimemmiksi, lämpimämmiksi, kuivemmiksi ja ilmasto-olosuhteiltaan vaihtelevammiksi. Vähiten muutoksia tapahtui 30 m käsittelemättömillä suojavyöhykkeillä. Toisessa koeasetelmassa vuosina 2017-2018 oli 8 puroa, joissa toteutettiin 2 käsittelyä saman puron varressa. Koeasetelmassa pyrittiin selvittämään voiko leveä asteittainen poimintahakattu suojavyöhyke säilyttää ominaispiirteet paremmin kuin kapea käsittelemätön suojavyöhyke. Tutkimuksen mukaan leveät poimintahakatut suojavyöhykkeet eivät säilyttäneet ominaispiirteitä paremmin kuin kapeat: pienilmasto-olosuhteet muuttuivat ja indikaattorisammalen vuosikasvu heikentyi. Yhteenvetona todettiin, etteivät 15 m suojavyöhykkeet turvaa ominaispiirteitä eikä poimintahakkuita tulisi tehdä ainakaan puronvarteen saakka. 30 m käsittelemättömät suojavyöhykkeet riittävät turvaamaan ominaispiirteitä pääosin, muta etelä-länsi -suunnan suojavyöhykkeiden tulisi olla leveämpiä. Suosituksena esitettiin keinoja säästää puroja leveillä suojavyöhykkeillä, tarkastella metsälain tulkintasuositusta uudelleen, päivittää suosituksia ja neuvontaa sekä käynnistää purojen pelastusohjelma.

Luontoarvoja turvaavat metsäpurojen suojavyöhykkeet, Mari Annala (Suomen ympäristökeskus)

Esityksessä perustui tutkimusjatkumoon purojen ja rantavyöhykkeiden ekologisesta vuorovaikutuksesta sekä GIS-SUS -hankkeen tutkimuksista suojavyöhykkeiden rajauksesta ekologisin perustein. Vesistöjen ja rantametsän vuorovaikutus on sitä merkittävämpi, mitä pienemmästä vedestä on kyse. Vuorovaikutuksia ovat esimerkiksi lehtikarikkeen ja hyönteisten merkitys ravintoverkolle, kuolleen puun vaikutukset, puiden varjostava ja viilentävä vaikutus, kiintoaineiden pidätys, kasvien ja mikrobien vuorovaikutukset, veden kosteuttava vaikutus mikroilmastoon sekä purouoma lajien leviämisreittinä. Metsätalous vaikuttaa kiintoaineen eroosioon ja sedimentaatioon, orgaanisen aineen, ravinteiden ja hiilen kiertoon, purojen lajistoon ja ravintoverkkoon sekä puronvarren elinympäristöön. Näihin tulisi kiinnittää huomioita metsien hoidossa esimerkiksi jättämällä riittävän leveitä ja puustoisia suojavyöhykkeitä, vähentämällä ojituksia ja maanmuokkauksia purojen lähellä, ylläpitämällä lehtipuustoa rantavyöhykkeillä sekä ennallistamalla puroelinympäristöjä. Hyvä suojavyöhyke huomioi vedenlaadun ylläpidon, on yhtenäinen, tarjoaa riittävän varjostuksen ja lehtipuuston puron luontoarvojen ja mikroilmaston ylläpitämiseksi. Lisäksi suojavyöhykkeen on oltava helppo toteuttaa eikä sen tule olla liian kallis maanomistajalle. Kohdistamalla suojavyöhyke ekologisesti tärkeälle rantametsäelinympäristön alueelle voidaan saada kustannussäästöjä. Suojavyöhykkeen suunnittelussa voidaan hyödyntää maaperän kosteusindeksiä, joka ilmaisee pohjaveden etäisyyden maanpinnasta, sillä se tunnistaa monimuotoista kasvillisuutta ja toteuttaa vesiensuojelua kapeita suojavyöhykkeitä paremmin.

Purojen pohjan ja kuolleen puun merkitys virtaveden monimuotoisuudelle, Petri Keto-Tokoi (Tampereen ammattikorkeakoulu)

Esityksessä käytiin läpi virtavesien pohjanalaisen vyöhykkeen (hyporheic zone) ja vesissä olevan kuolleen puun merkitystä virtaveden monimuotoisuudelle. Virtavesien pohjanalaisella vyöhykkeellä tarkoitetaan veden kyllästämää huokoista pohjasedimenttiä, jossa tapahtuu pintaveden ja pohjaveden sekoittumista ja jossa vähintään 10 % vedestä on pintavettä. Purouoman rakenne, syvyys, virtaavan veden määrä ja virtausnopeus vaikuttavat pintaveden paineeseen ja sen tunkeutumiseen pohjan sisään sekä veden monimutkaisiin virtausreitteihin. Virtavesien pohjanalaisessa vyöhykkeessä tapahtuu tärkeitä biokemiallisia prosesseja, kuten orgaanisen aineksen hajoamista ja pidättymistä sekä nitrifikaatio- ja hapetusreaktioita, mitkä vaikuttavat veden laatuun.

Luonnontilaisten metsien ympäröimissä luonnontilaisissa puroissa on paljon uomaan kaatuneita kuolleita puunrunkoja, kun taas talousmetsissä puuta kaatuu uomiin vähemmän. Puut lahoavat vedessä hitaasti ja lisäävät monimuotoisuutta uoman rakenteessa. Lisäksi ne tarjoavat ravintoa, suojaa ja kasvualustoja sekä keräävät sedimenttiä padoten ja luoden syvänteitä uomaan.