Puuvanhukset ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta

12.10.2023

Postasin syyskuussa Twitteriin kuvan puusta, joka on ollut olemassa vuodesta 1518. Siitä tuli tähän mennessä suosituin twiittini.

Vanhat puut herättävät meissä kunnioitusta ja ihastusta, sillä ihmiselämä on nopeasyklistä ja lyhyttä verrattuna puun elämään. Luemme historiankirjoista asioista, joiden tapahtuma-ajalta ei ole enää ihmisiä elossa. Mutta puita on. Maailman vanhimmaksi tituleerattu puu, Methuselah, on ollut olemassa jo aikana, jolloin Egyptin pyramideja rakennettiin. Suomessa vanhin elävä puu on noin 800 vuoden iässä.

Kirjoittajan suosituin twiitti on puuvanhuksesta.

Vanhat puut ovat tärkeitä monelle uhanalaistuneelle ja harvinaistuneelle eliölajille

Ajan myötä puiden koko kasvaa, niihin kehittyy uurteinen kaarna, onkaloita ja muhkuroita. Monet eliölajit tarvitsevat näitä ominaisuuksia ja vanhalla puulla voikin olla seuralaisenaan satoja lajeja, kuten hyönteisiä, sieniä, jäkäliä ja sammalia. Elävillä lehtipuilla on usein enemmän seuralaislajeja kuin havupuilla. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lehtipuiden lehtien ravintopitoisuus on korkeampi kuin havupuiden neulasten.

Yksi monimuotoisuuden superpuu on tammi. Siltä on tavattu suomalaisista puista eniten lajeja. Elinympäristöinä vanhat tammet ovat erittäin arvokkaita sieni- ja hyönteislajeille. Esimerkiksi perhosissa on useita lajeja, jotka tarvitsevat tammea jossain vaiheessa elämäänsä. Tammen ikää voi olla vaikea arvioida, sillä tammi voi elää onttona jopa satoja vuosia.

Toinen monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeä puu on haapa. Haavan kuoren korkea ph-arvo ja sen uurteinen kaarna mahdollistaa hyvän kasvualustan monelle sammal- ja jäkälälajistolle. Myös järeä vanha haapa voi elää pitkään onttona, joten se on hyvä pesäpuu linnuille ja kolopesijöille, kuten palokärjelle ja helmipöllölle.

Säästä ja suojele vanhoja puita

Useimpien puulajien biologinen ikä on hyvin paljon metsikön metsätaloudellista kiertoaikaa pidempi. Talousmetsissä järeiden ja vanhojen puiden vähyys onkin suuri ongelma lajiston runsauden ja monimuotoisuuden kannalta.

Vanhoja, järeitä puita voi säästää ja suojella kaikkien hakkuu- ja hoitotöiden yhteydessä. Jos metsästäsi löytyy järeitä, suurilatvuksisia, paksukaarnaisia, haaraisia ja vahvaoksaisia puita, harkitse niiden säästämistä yksin tai osana säästöpuuryhmää. Valitse puita, joissa on koloja, vaurioita, lahoja kohtia sekä irti repeytyneitä tai kuolleita järeitä oksia tai haaroja. Esimerkiksi vahvaoksaiset vanhat puut ovat petolinnuille elintärkeitä, sillä ne rakentavat pesänsä tällaisiin puihin.

Vanhoilla ja hitaasti kasvaneilla puilla on erityistä merkitystä myös niiden kuoltua: tällaiset pysty- ja maalahopuut voivat tarjota elinympäristön lukuisille lajeille jopa satojen vuosien ajan.

Säästetään monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä.

Kärppäkin ymmärtää, että vanhoja puita on hyvä säästää.

Kirjoittaja: Sara Turunen, kestävyysasiantuntija, Tapio

Lisätietoja

Monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden edistäminen – Metsänhoidon suositukset

Talousmetsien luonnonhoidon keinot Kamala Luonto -kuvin