Avohakkuu ja jatkuva kasvatus – kestävä metsätalous mahdollistuu käyttämällä monipuolisia menetelmiä

Avohakkuu vai jatkuva kasvatus? Julkisessa keskustelussa lienee mielekkäin vastaus, että molempia tarvitaan. Ruohonjuuritasolla yksittäisen metsikön hakkuuta edeltävät päätökset syntyvät tilannekohtaisen harkinnan pohjalta. Tulevaisuuden metsänomistaja saa yhä monipuolisempaa tietoa omasta metsästään sekä helpommin suosituksia tilanteeseen soveltuvista metsän- ja luonnonhoidon ratkaisuista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja vesiensuojelun tehostamisen kannalta kehitys on menossa oikeaan suuntaan.

”Metsien monimuotoisuuden turvaamisessa ei tarvitse lukkiutua keskusteluun metsän kasvatustavoista. Ensisijaisesti olisi mielekästä pyrkiä siihen, että metsänomistajat saavat yhä parempaa tietoa siitä, millaisia monimuotoisuuden kannalta paikallisesti tärkeitä tavoitteita he voivat metsätilallaan edistää. Moni voisi innostua ottamaan käyttöönsä yhden tai useamman luontoteeman, jonka hyväksi toimii kannattavan puuntuottamisen ratkaisujen rinnalla”, kertoo projektipäällikkö Lauri Saaristo Tapiosta.

”Jo nykyisistä paikkatietoaineistoista löytyy kiinnostavaa tietoa, esimerkiksi onko läheisyydessä metsäkanalintujen avainelinympäristö, vanhan metsän suojelualue tai jonkun harvinaisen lajin esiintymä, jonka säilymistä voisi metsän- ja luonnonhoidon ratkaisuilla tukea.”

Avohakkuut historiaan -kampanja on nostanut keskustelun aiheeksi metsänhoidon eri kasvatusmenetelmät ja hoitotavat. Tapion asiantuntijat Lauri Saaristo, Arto Koistinen ja Hannes Pasanen tuottivat tiivistelmän metsänkasvatustavoista ja metsän hoitomenetelmistä:  Millaista monimuotoisuutta löytyy avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen takaa?

”Juttu on luettavissa Metsänhoidon suositukset -sivustolla.  Tavoitteena on selventää keskustelussa käytettävää monipuolista metsänhoidon terminologiaa sekä avata metsän kasvatustapojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen välistä suhdetta”, toteaa Saaristo.

Mikään menetelmä ei yksinään takaa metsien monimuotoisuutta 

”Metsän jatkuvapeitteisyydellä on hyödyllinen vaikutus erityisesti pysyvästi varjoisissa ja paahteelta suojaisissa elinympäristöissä viihtyvään lajistoon.  Toisaalta monet lajit suosivat paahteisia, metsäpalojen jälkeisiä ympäristöjä, kun taas osalle lajeista metsän peitteisyydellä ei näytä olevan juuri lainkaan merkitystä. Esimerkiksi monelle kuolleella puulla elävälle lajille metsän peitteisyys on toisarvoista, kunhan vain sopivan laatuista lahopuuta on tarpeeksi tarjolla. Metsälajiston kannalta todennäköisesti paras ratkaisu saavutetaan, kun käytetään hakkuutapoja, jotka tuottavat sopivassa suhteessa sekä osan aikaa avoimia että pysyvästi varjoisia metsiä”,  sanoo Hannes Pasanen, luonnonhoidon asiantuntija Tapiosta.

Talousmetsien monimuotoisuuden turvaaminen vaatii useita erilaisia toimenpiteitä, eikä kysymys ole pelkästään metsien hakkuutavasta, eli käytetäänkö yksinomaan jatkuvaa kasvatusta vai avohakkuita. Monimuotoisuuden parantamiseksi tarvitaan lisää sekä suojelualueita  — esimerkkinä vapaaehtoisen METSO-ohjelman mahdollisuudet — että lajeille tärkeiden rakennepiirteiden ja elinympäristöjen luomista ja turvaamista suojelualueiden välissä, eli talousmetsissä.

“Metsänhoito ja metsämaiseman muuttuminen ajan myötä eivät ole kaikille ihmisille tuttua. Metsän kasvatuksen eri vaihtoehtojen punnitseminen edellyttää ymmärrystä niistä. Esimerkiksi aukko ei ole ikuisesti aukko, vaan siinä on muutaman vuoden päästä jo terhakka taimikko. Jaksollinen kasvatus ei myöskään ole pelkkää avohakkuuta vaan se pitää sisällään myös useita luontaisen uudistamisen menetelmiä, kuten siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu, jotka ovat myös hyviä vaihtoehtoja”, sanoo Olli Äijälä Tapiosta.

Metsätaloutta voi harjoittaa monipuolisin keinoin

Metsänomistajalla on melko vapaat kädet valita, millä tavoin haluaa metsiään hyödyntää. Metsänhoidon suositukset tarjoavat päätöksentekoon laajan kirjon hyviä vaihtoehtoja, joita voidaan soveltaa metsänomistajan tavoitteita mukaillen. Viestintä nykymetsätalouden mahdollisuuksista on koko metsäalan vastuulla.

”Yhä tärkeämpää on, että metsänomistajia palvelevat ammattilaiset kannustavat metsänomistajia pohtimaan oman metsäomaisuutensa merkitystä ja kertomaan avoimesti metsänkasvatukseen liittyvistä näkemyksistään. Metsäammattilaisen tehtävä on kuunnella ja tarjota tietoa eri valintojen vaikutuksista. Tällaisen keskustelun pohjalta toimenpiteiden suunnittelu on huomattavasti helpompaa”,  sanoo Kalle Vanhatalo, Metsänhoidon suositusten projektipäällikkö Tapiosta.

Lue blogi:

Lauri Saaristo, Arto Koistinen ja Hannes Pasanen 5.9.2018 : Millaista monimuotoisuutta löytyy avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen takaa? 

Lisätietoa:

Lauri Saaristo, projektipäällikkö talousmetsien luonnonhoidon hankkeissa
Arto Koistinen, projektipäällikkönä mm. metsä- ja ympäristöalan yhteisessä hankkeessa, jossa tarkistetaan Metsänhoidon suositukset jatkuvaan kasvatukseen
Hannes Pasanen, asiantuntijana talousmetsien monimuotoisuuteen liittyvissä projekteissa
Kalle Vanhatalo, johtaja, Metsänhoidon suositusten projektipäällikkö, Tapio
Olli Äijälä, liiketoimintajohtaja, Tapio