Metsien hiilivarastoja voidaan vahvistaa lahopuulla ja suojelulla – samalla saadaan tärkeitä biodiversiteettihyötyjä

28.9.2021

Ilmastokestävä metsänhoito -hankkeen toinen tutkijatyöpaja pidettiin 8.9.2021 aiheella luonnonhoidon ja suojelun keinojen vaikuttavuus ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Tapahtuma on osa Metsänhoidon suositukset, ilmastokestävä metsätalous -hankkeen 2021 toteutusta, jossa tavoitteena on tuottaa metsänomistajille uusia suosituksia ilmastokestävyyttä tukevaan metsänhoitoon. Tilaisuuden tavoitteena oli varmistaa, että suositusten kuvaamisessa on huomioitu aihetta koskeva uusin tutkimustieto.

Vähäisilläkin luonnonhoidon keinoilla merkitystä

Tutkimusantia luonnonhoidon keinojen vaikuttavuudesta esitteli tutkimusprofessori Matti Koivula Lukesta. Hän painotti, että hakkuun intensiteetti vaikuttaa enemmän metsän hiilitaseeseen kuin valittu hakkuumenetelmä. Luonnonhoidon keinojen maksimihyöty saadaan oikealla kohdevalinnalla ja alueellisella suunnittelulla. Yleisesti vähäisilläkin luonnonhoidon keinoilla, kuten laho- ja säästöpuun pysyvällä jättämisellä, on merkitystä.

Ilmastohyödyt monimuotoisuuden rinnalle suojelussa

Kommenttipuheenvuorossaan senior advisor Matti Ylänne Tapiosta muistutti puulajien välisistä eroista lahoamisnopeudessa. Ilmastokestävämpää lahopuuta tulee havupuista, mutta monimuotoisuudelle tärkeämpiä ovat lehtipuut.

Tutkimusprofessori Martin Forsius Sykestä painotti vanhojen metsien tärkeyttä hiilivarastona. Ne ovat samalla oleellisia monimuotoisuuden kannalta. Vanhat metsät ovat harvinaisia Etelä-Suomessa ja niissä on paljon monimuotoisuusarvoja, joita varsinkin lahopuun määrä kasvattaa. Suojelussa monimuotoisuuden rinnalle voisi ottaa ilmastohyödyt, jotka näin toisivat tärkeille suojelukohteille suurempaa painoarvoa.

Pitkäikäiset puutuotteet fossiilisten raaka-aineiden korvaajana

Hiilen sidonnan turvaaminen ja fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen puulla ovat osa ilmastonmuutoksen hillinnän edellytyksiä. Tämän toi esiin kommenttipuheenvuorossaan professori Heli Peltola Itä-Suomen yliopistosta. Hänen mukaansa pitkäikäiset tuotteet ovat tärkeitä. Peltola esitti myös, että jos suojelua lisätään, niin hakkuut lisääntyvät muualla. Lopullinen ratkaisu ei ole se, että puuta ei käytetä.

Dosentti Timo Kuuluvainen Helsingin yliopistosta esitteli luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvan metsänhoidon resilienssimallin, joka perustuu adaptaatioon häiriöiden osalta.

Keskustelussa peräänkuulutettiin lisätutkimusta

Työpajassa käytiin aktiivista chat-keskustelua isolla osanottajajoukolla. Suojelun ja lahopuuston lisäämisen lisäksi hiilivuota toivottiin tutkittavan niin Suomen kuin Euroopan tasolla paremmin. Keskustelussa todettiin, että lisätutkimusta tarvitaan eri osa-alueiden mittasuhteiden ja alueellisten vaikutusten määrittämiseen ja tarkentamiseen. Metsätuhoriskeistä keskusteltiin ilmastokestävyyden näkökulmasta. Esiin nousivat myös puutteet häiriömetsien käsittelyn ja suojelun ohjeistuksista, joihin tarvitaan selkeytystä ja konkretiaa.

Tilaisuuden diaesitykset löytyvät tapahtumasivulta.

  • Kalle Vanhatalo
  • Palvelualueen päällikkö, konsultointi
  • kalle.vanhatalo(at)tapio.fi
  • +358 29 432 6067
  • Tiina Törmänen
  • Metsänhoidon ilmastoasiantuntija
  • tiina.tormanen(at)tapio.fi
  • +358 29 432 6510