Parempaa luonnonhoitoa talousmetsiin tarvitaan nyt | Blogi Lauri Saaristo

14.10.2020

Lauri Saaristo, Johtava asiantuntija

Julkaisimme viime viikolla Luontolaatu-hankkeesta raportin, joka vetää yhteen valtakunnallisen yksityismetsien luonnonhoidon laadun arvioinnin tulokset vuosilta 1995-2018. Arviointia ollaan modernisoimassa, joten tähänastiset tulokset haluttiin analysoida ja koota yksiin kansiin.

Raporttiin kootuista tulosaikasarjoista ei valitettavasti ole pelkästään positiivista kerrottavaa. Jatkuvan parantamisen tieltä livettiin 2010-luvulla ja luonnonhoidon toteutuksen taso jäi usean eri osa-alueen mittarilla edeltävää vuosikymmentä heikommaksi.

Ryhtiliike on käynnissä

Näin otsikoimme hankkeen toteuttajien yhteisen tiedotteen. Otsikko viittaa 2010-luvun puolivälistä käynnistyneeseen kehitykseen, jolloin talousmetsien luonnonhoidon kokonaiskuvaa seuraavat asiantuntijat alkoivat huolestua laadunseurannan tulosten käänteestä.

Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vuonna 2016 Kansallista metsästrategiaa toteuttavan Monimetsä-hankkeen. Hankkeelle annettiin tehtäväksi selvittää käytännön toimijoilta laadukkaan luonnonhoidon toteutusta haittaavat puollonkaulat (Talousmetsien luonnonhoidon tehokkaat ratkaisut, Monimetsä-hankkeen selvitys 2016). Kerätyn tiedon pohjalta kehitettiin luonnonhoidon keinojen käyttöä tukevia toimintamalleja, jotka vuonna 2018 koulutettiin yli 700:lle metsänomistajaa palvelevalle ammattilaiselle ympäri maan.

Viime vuosien ilmapiiri on ollut talousmetsien luonnonhoidon kehittäjälle ennennäkemättömän hedelmällinen

Edelleen jatkoaskeleitaan ottavan Monimetsän tavoitteita metsäsektorin toimijat edistävät laajalla yhteistyöllä. Lisäksi viime vuosina eri tahot ovat käynnistäneet omia ryhtiliikkeitään. Metsäteollisuudella on Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelma, Sahateollisuudella metsäympäristöohjelma, MTK:lla luonnon monimuotoisuusohjelma.  Yksittäiset yritykset ovat tehneet omia lupauksiaan. Metsähallitus on parantanut luonnonhoitoa valtion metsissä.

Näiden kaikkien rinnalla pyörii useita yhteiskunnan tukemia valtakunnallisia projekteja, esimerkiksi Lajiturva-hanke, joka on osa METSO-ohjelma:n luonnonhoidon kehittämistyötä. Suomen metsäkeskuksen alueellinen hanketoiminta on vilkasta. Luonnonhoitoa edistävää materiaalia on tuotettu myös ympäristöjärjestöjen toimesta.

Miten se näkyy metsässä? Tämä kysymys minut opetettiin kysymään, kun aloittelin nuorena asiantuntijana Tapion kehittämishankkeiden parissa. Vaikka viime vuosien ilmapiiri on ollut talousmetsien luonnonhoidon kehittäjälle ennennäkemättömän hedelmällinen, ainoa oikeasti lämmittävä muutos on sellainen, joka näkyy metsässä.

Kohti parempaa luonnonhoitoa

Talousmetsien luonnonhoidossa monesta asiasta on yhteisesti sovittu, millä tasolla toiminnan vähintään tulisi olla. Luonnonhoitoa koskevia vähimmäisvaatimuksia on kirjattu lakeihin sekä parhaillaan uudistamisen alla oleviin PEFC– ja FSC-kriteereihin. Hyvänä puolena on, että käytännöt, joita säädökset koskevat, tulevat tutuksi kaikille. Riskinä on, että sopimuksen jälkeen enimmäkseen ponnistetaan juuri sen verran, että sovittu rima ylittyy, koska se riittää sovittujen vaatimusten täyttämiseen.

Talousmetsäluonto on vaihtelevaa ja myös luonnonhoidon tason kuuluu vaihdella. Siksi en tässä ehdota täydentävää ryhtiliikettä, jossa laajennettaisiin talousmetsien luonnonhoitoa koskevaa lainsäädäntöä tai nostettaisiin nykyisten säädösten vaatimustasoa pari pykälää. Joidenkin keinojen kohdalla yleinen minimitason nosto voi olla paikallaan, mutta valtaosassa hakkuualueita toteutuva minimitaso ei ole se asia, jonka näkemistä metsässä erityisesti kaipaan.

Paremmassa luonnonhoidossa on minimin rinnalla käytössä myös maksimipanostus

Nyt tarvitaan parempaa luonnonhoitoa. Keinot löytyvät metsänhoidon suosituksista. Paremmassa luonnonhoidossa on minimin rinnalla käytössä myös maksimipanostus aina, kun metsänomistajalla on sellaiseen valmius. Riittävän monella on. Maksimit kohdennetaan paikkoihin, joissa niistä saadaan monimuotoisuuden turvaamiseen tai vesiensuojelun kannalta merkittävää hyötyä.

Maksimipanostusten käytön lisääminen nostaa luonnonhoidon laadun arvioinnissa todettavaa keskimääräistä tasoa. Maksimit saadaan käyttöön, kun ilmapiiri on otollinen. Lisäksi tarvitaan osaamista, yhteistyötä ja työaikaa metsänomistajien palveluun.

Lauri Saaristo
lauri.saaristo(at)tapio.fi

Kirjoittaja on koulutukseltaan biologi ja toimii johtavana asiantuntijana Tapiossa. Työtehtävissään hän on perehtynyt metsien käytön kestävyyteen ja erityisesti talousmetsien luonnonhoitoa koskevien suositusten sekä käytännön toteutuksen kehittämiseen.

 

  • Lauri Saaristo
  • Johtava asiantuntija
  • lauri.saaristo(at)tapio.fi
  • +358 40 573 9168